Viikonloppumeininki alkoi jo torstaina, kun vietin ensimmäistä oikeaa halloweeniani. Lapset kyselivät jo kauan aikaa sitten, kuinka aion pukeutua, ja yhdessä kehittelimme asut tuota iltaa varten. Onnekseni minun ei tarvinnut lähteä vaateostoksille vaan hostäidin kaapista löytyi täydellinen vampyyrittaren puku lainaksi.
 |
| They call me crazy! Hostäiti luuli, että mua oli oikeasti lyöty :D |
Kauppojen hyllyt notkuivat halloween-tavaroista reilusti yli kuukauden päivät, ja juhlan mainostaminen oli hurjaa. Pubit mainostivat erilaisista halloween-pirskeistä, ja kaupunki tuntui järjestävän muutenkin monenlaista ohjelmaa päivään liittyen. Eräässä puistossa oli tarjolla ulkoilmaelokuvia, ja monet baarit mainostivat palkitsevansa bileiden parhaan pukeutujan. Koska pääpäivä oli keskellä viikkoa, halloween-hulinaa ja -asuja oli havaittavissa oikeastaan kahden viikon ajan.
Kuulin, että Australiassa halloweenia juhlitaan enemmänkin talven päättymisenä kuin "kuoleman juhlana". Itse en jälkimmäisestä ilmauksesta niinkään innostu, mutta Suomessa voisin juhlia halloweenia vaikka pimenevien syysiltojen kunniaksi. Kurpitsan (, johon oon rakastunu sydänjuuuuria myöten) ja kivat naamiaisasut voisin toivottaa tervetulleeksi myös suomalaiseen lokakuun loppuun. Sen sijaan hirvittävän kauhistuttavat naamarit, luurangot ja pelottavat pääkallot eivät jotenkin mielestäni sovi lasten juhlinnan keskelle. Söpöt pienet pääsiäistrullit ovat paljon mukavampaa katseltavaa.
Lapset halusivat minut välttämättä mukaansa karkkikierrokselle. Turistina olo on siinä mielessä mahtavaa, ettei tarvitse oikeastaan miettiä, mitä muut, tässä tapauksessa naapurit, ajattelevat. Niinpä 19-vuotias vampyyri lähti namujahtiin 6- ja 10-vuotiaiden kanssa, ja parin talon jälkeen "Trick or treat?" taipui suussa yhtä hyvin kuin "Virvon varvon" aikoinaan. Tajusin, että siinä oli tilaisuus päästä myös kurkistamaan muihin australialaisiin taloihin, ja tämän melko arvokkaan alueen eteiset olivat kyllä näkemisen arvoisia! Sainpa mukaani pari suklaapatukkaakin - ei turha reissu ollenkaan.
 |
| Vampyyriperhe makoisan saalisreissun jälkeen. |
Eilen starttasimme auton aikaisin ja suuntasimme mäkkärin autokaistan kautta pikkuveljen Tee Ball -otteluun. Kyseessä on suuresti pesäpalloa muistuttava peli, mutta tässä lajissa lukkarin sijasta pallo asetetaan telineen päähän, josta lyöjä pamauttaa pallon pelikentälle. Tee Ball on kehitetty nimenomaan lapsia varten helpottamaan itse baseballin pelaamisen oppimista. Hymyilin itsekseni, kun pienet ekaluokkalaiset yrittivät tosissaan, ja onnistumisen riemu tarttui katsojaankin. Lisäksi oli mahtavaa nähdä, kuinka joukkupeli yhdistää myös lapsien vanhempia. Kaikki olivat innoissaan mukana kannustamassa.
Matka jatkui vielä 3,5 tunnin ajomatkalla jälleen etelään, mutta tällä kertaa Augustaan. Siellä järjestettiin tänä viikonloppuna maailman suurin seikkailukilpailu Augusta Adventure Race, jossa oli kolme osuutta: juoksu, pyöräily ja melonta. Tällä kertaa aikuisista kukaan ei osallistunut kilpaan vaan pääosassa olivat lapset. Heille oli suunniteltu noin puolen tunnin juoksureitti, jonka varrella oli niin mutaa, risupusikkoja kuin vesialtaitakin. Paikka oli täynnä riemunkiljahduksia ja liikunnan iloa, täälläkin oli vaikea olla hymyilemättä.
 |
| Seikkailijat maalisuoralla. |
Illalla suuntasimme perheen tuttavien mökille, josta suureksi ilokseni löysin eukalyptukselta tuoksuvan saunan! Reilu kymmenhenkisestä porukasta löysin yhden vapaaehtoisen kanssani saunomaan, ja kerroin hänelle suomalaisista saunomistavoista. Hän sanoi nähneensä televisiossa otteita ihmisistä hyppimässä avantoon, ja että heidän hulluudelle vain nauretaan Australiassa. Minä puolestani nauroin kertomuksille siitä, kuinka täällä ihmiset käyttävät kesällä pyyhettä päästäkseen etenemään polttavan kuumalla rantahiekalla. Saunasessio sujui löylyittä, mutta kun kaverini lähti suihkuun, oli minun pakko kihisyttää kiukaan kiviä vielä itsekseni. Tulihan kotoinen fiilis makoilla lauteilla ja rentoilla hetki.
 |
| Näkymä mökin terassilta. Söpö polku pusikon läpi rannalle. |
 |
| Pakko ottaa kuva ekasta saunasta :) Australialainen kamu ei tienny englannin sanaa kiukaalle. |
Lähtiessäni tänne joku muistaakseni sanoi, että aluksi australialaiset ovat todella kivoja ja ystävällisiä, mutta ajan kuluessa muuttuvat ilkeiksi ja epäkohteliaiksi. Luulen, että olen nyt päässyt tuohon vaiheeseen, jota tosikko-suomalainen ei ymmärrä. Olen nimittäin alkanut saada täällä osakseni reilusti keljuilua. Erityisesti tänä viikonloppuna sitä tuli jatkuvalla syötöllä, teinpä sitten mitä tahansa. En ole liiemmin välittänyt siitä, mutta sitä on hirmuisen vaikea näyttää vieraalla kielellä! En ole mikään hyvä vittuilija (, minkä en ajattele olevan suurikaan haittapuoli) omalla äidinkielellänikään, niin koitapa siinä sitten laukoa naljailijalle jotain takaisin englanniksi! Tänään puhuimmekin aiheesta avoimesti, ja hostvanhempani kertoivat, että australialainen huumori perustuu puhtaasti sarkasmiin kettuilun muodossa. Hostisäni sanoi huomanneensa kielivaikeuteni hänen naljaillessaan minulle, mikä kuulemma vain lisää hänen haluaan pilailla kustannuksellani. Reilua!
Eilinen saunakaverini kuitenkin kertoi, että mitä enemmän saan keljuilua osakseni, sitä paremmin tiedän, että minusta pidetään ja välitetään täällä. Onneksi en ole helposti suuttuvaa sorttia - eiköhän täällä pärjätä vielä nelisen kuukautta. Täytyy vain muistaa, että vittuilu on välittämistä.
 |
| Hellehatulle alkaa tosiaan olla käyttöä - tänään lämpöä +35! |
.png)
