Hupsistakeikkaa taas vaan vierähti viikko eteenpäin! Tällä viikolla olen todistanut australialaista perinnejuhlaa, seurannut kalaparvea pinnan alla ja osallistunut ensimmäiseen juoksutapahtumaani ikinä! Lisäksi olen tavannut uusia au paireja (myös ensimmäiset suomalaiset), mietiskellyt ensi kevättä, liikkunut, löhöillyt, Skypetellyt ja ennen kaikkea nauttinut auringosta.
 |
Auringonlaskut on joka ilta vaan kauniimpia
|
Tiistai oli australialaisille hieno päivä. Radiossa päivää kuvattiin työpäiväksi, jona on lupa juopotella. Kyseessä on hevoslaukkatapahtuma nimeltään Melbourne Cup. Kisa juostaan vuosittain marraskuun ensimmäisenä tiistaina Melbournessa, mutta koko Australia pysähtyy seuraamaan sitä, ja päivä onkin yksi Australian suosituimmista tapahtumista. Vedonlyönti kisan ympärillä on hurjaa, ja kisahevosten arvo pyörii miljoonissa dollareissa.
Itse poljin pyörällä kaverini luokse, josta suuntasimme pubiin seuraamaan kilpaa suurelta screeniltä. Minulle ei kerrottu etukäteen, että kyseessä on pukujuhla, ja olikin hieman epämiellyttävää talsia paikalle hikisissä vermeissä, kun naiset olivat pukeutuneet mitä hienompiin mekkoihin. Huomattavin asuste olivat erilaiset hiuskoristeet, joita daamit kantoivat kutreillaan. Seurasimme ensimmäistä lähtöä ihmeissämme - tämänkö takia ihmiset pukeutuvat parhaimpiinsa ja maksavat lounaastaan jopa 60$. En voinut muuta kuin nauraa, kun hevoset viimein ylittivät maaliviivan. Ihmiset ympärillämme iloitsivat voittosummistaan - tai vaihtoehtoisesti kippasivat loput oluesta huiviinsa ja lompsivat nyrpeinä pois paikalta.
 |
| Tästä nyt ei hirveästi saa kuvaa niistä puvuista, mutta tämmösessä pubissa oltiin ihmettelemässä. |
Perjantaina etsin kellarista snorklausvälineet ja lähdin parin saksalaisen kanssa rannalle. Tajusin, etten ole oikeastaan koskaan kokeillut snorklausta oikein kunnolla, ja muutaman kerran sainkin merivedet suuhuni. Oli huikeaa uiskennella valehtelematta satojen kalojen perässä, kun vesi oli niin kirkasta. Pitäisi saada vedenkestävä kamera! Yritin myös tehdä lähempää tuttavuutta riuttojen kanssa, mutta ne näyttivät niin ällöttäviltä merilevineen, etten uskaltanut kauaa niiden ympärillä uiskennella.
 |
| Maria, Sanni ja Sarah :) |
Illalla hollantilaiskamuni Sharissa pyysi minut mukaansa Fremantleen katsomaan jotain TV-tähteä, joka juhlisti syntymäpäiväänsä eräässä baarissa. Klubi oli hieno, eikä tunnelmassakaan ollut mitään valittamista. Jotenkin päädyimme eturiviin tanssimaan, josta lavalla olevat lämppärit huikkasivat meidät lavalle. Siellä sitten jatkettiin tanssimista noin 20 hengen tyttöporukan kanssa täyden salin edessä. Teki mieli hypätä yleisön sekaan, mutten sitten tohtinutkaan: olisi pian suomituristi lysähtänyt lattialle. Olin melko huvittunut, kun muut odottivat hullun lailla synttärisankaria lavalle, kun taas minulla ei ollut hajuakaan tuosta ilmeisesti MTV:llä pyörivästä saippuasarjasta.
 |
Club Metropolis Fremantle
|
Viikon kohokohta oli kuitenkin eilen, kun osallistuin vajaan 8000 muun kuntoilijan kanssa NeonRuniin. Illan pääteemana olivat neonvärit, UV-valot ja hyvä musiikki. Juoksureitti oli 5 km pitkä, ja sen varrella oli muutama bilepiste, joissa oli lupa jorata sydämensä kyllyydestä. Ihmiset olivat pukeutuneet hullunkurisiin neon-vaatteisiin, ja olikin vaikeaa vastustella huippufiiliksen tarttumista - eikä siihen ollut tarvettakaan. Kaikki olivat hyväntuulisia ja kannustivat toinen toisiaan. Valomeri illan pimeydessä oli huikea, ja after partyissä nautittiin vielä DJ:n tarjoamista sävelistä. Tällaisia tapahtumia Suomeenkin!
 |
| Tunnelmaa nostattamassa oli pari ihastuttavaa pitkäjalkaista klovnia |
 |
Itse turvauduin koko-oranssiin ;)
|
 |
| NeonRun järjestettiin ekaa kertaa Perthissä ja tehtiin heti Australian ennätys osallistujamääärän suhteen! |
 |
| Meiän ryhmärämä. Kolme saksalaista, belgialainen ja yks Sanni |
Ps. Asetukset on vissiin jotenkin väärin, tää teksti on kirjotettu kuitenkin sunnuntaina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti