No worries mates, I will be back!

The last text I will write in Australia - for now. It feels unreal at the moment. I think I never even realized I was actually here. And now I'm leaving, after these incredible six months. This was a dream I've been fantasized for many years and I'm over the moon because I got here. Last weeks have been full of tears, but my friend told me a good sentence: "Don't be sad about leaving, be happy that it happened."

I've seen so many different places as you probably have noticed in my photos. Albany, Wave Rock, Pinnacles and Serpentine Falls were just amazing places to visit! And how lucky am I because of getting the chance to see Sydney, Canberra and Singapore! The New Year's Eve at the Circular Quay was just wonderful. But most of all I will miss all the people I have got to know with here.

My host family has been more than fabulous. I have felt like being a part of the family, which was really important to me as this was the longest period I have been away from home. My little siblings Natika and Declan are just adorable little buddies and I've learnt so many things from them. I think they have been the best English teachers I've had as they always corrected me if I said something wrong. I hope they have learnt something from me as well - at least they have a bit of knowledge of Finland and us little crazy Finns.

And what comes to my lovely host parents. Kate and Dean - I can't even describe those two. Such a welcoming and loving couple who always helped me when I had some issues with anything. They are great hosts, parents, cooks, party people, workers, friends - what else, the list is endless. They are the ones who took me so many places, showed me the family life at its best and introduced me to so many awesome people. They have been keeping me alive with their delicious meals and fulfilled my wishes. I couldn't have ended up in a better place.

How about the "mates" I have made here? It has been just superb to get to know with so many interesting people and cultures. I think I could go to Germany and just travel by train from place to another and stay nights at my friends' places as I have met so many German people here. I'll miss the au pair pages on Facebook as it's so easy to just ask some people to meet up somewhere when you are bored. I actually cried when I deleted those groups, awkward I know. Luckily I've got to know with some locals as well and I'm really going to miss the relaxed atmosphere I can feel around them. I wish I had got a piece of that easy-going Australian lifestyle in my so serious Finnish veins.

Tonight I had the last dinner with the family and we enjoyed some crocodile and kangaroo - as I desired. The sky was putting its best with the pink colors after the sunset and there was some beautiful halo around the moon. Such a perfect last night with the rooftop view! Tomorrow I'm going to have a breakfast with a couple of friends and then it's my time to leave this wonderful continent and head to Bali for two weeks. One of my sisters is in Singapore at the moment waiting for her flight to Bali. I don't really understand that I'm going to meet her after six months. Will be great <3

Such a beautiful sunset

Perfect dinner with perfect people

There are several people I would like to mention in this text. First of all - Kate, Dean, Natika and Declan. Thank you for taking care of me and having me as a family member. Marilyn and Terry - thank you for everything you have given for me, I really appreciate the time I have spent with you and your tips for Bali! Suzanne and Ian - thank you for having me during the Christmas time. I was so happy to meet you and see your gorgeous house - all the best for you! Michelle, Paul, Helen, Len, Danielle, Rick, Mirelle, Jim, George... - thank you for showing me Australian culture, it has been really nice to know you! Sharissa - thank you for the great memories we have, I'm really missing you! x Mara - you are a piece of gold, I've really enjoyed my time with you! x Eva - I think we have so much in common and that's why I love talking with you! I'm really looking forward to see you in Finland! x Josh - thank you for your relaxed company, I'll miss our little talks! x Caro - as I said, I loved hanging out with you and having such great conversations, will miss you! x Jaryd - thank you for teaching me surfing and taking all those pictures and videos, I really appreciate that! x The trip to the Wave Rock was just blast! Sarah - even though you left Australia a while ago, I always had great time with you! x  Stefania - I wish we could have met up more often, you really great person and I really want to visit you some day! x

And I'm sure I forgot someone really important, so apologize for that straight away. Another thing is that I don't know how to spell your names, so I didn't even try. Anyway, I'm really thankful for everyone who has affected to my six months in a way or another! A nice quote from my Facebook friend's wall: "You will never be completely home again, because a part of you will always be elsewhere. That's the price you have to pay for knowing and loving people in more than one place."

So the question is - did I find my world that I've been looking for? I have to say I found little pieces of it. Little pieces of me will stay here when I go and they really want me to come back some day. This huge country needs to be explored by me as it has so many treasures hidden all around the land. I'm sure I'm going to return some day - Australia can't get rid of me this easily!

See? Wannabe Aussie will be back :)

Haikumieli

Viimeinen viikko. Fiiliksien puolesta voisin kutsua sitä hiljaiseksi viikoksi, mutta huilaamaan en ole mahdottomasti kerennyt. Olen yllättynyt, kuinka samankaltaista lähtöön valmistautuminen täällä on ollut kuin Suomesta lähtiessä. On ollut asioiden hoitamista Balia ja Suomea varten, kavereiden tapaamisia ja niitä kyyneleitä. Jos kotimaan jättäminen oli vaikeaa, niin kyllä on täältä lähteminenkin - nyt ei nimittäin voi taata, että näitä tärkeitä ihmisiä tulee tapaamaan vielä tulevaisuudessa. Taas voi vain todeta, että onneksi on Facebook ja Skype!

Torstaina sanoin heipat myös bootcampille. Tulee ikävä näitä treenimaisemia!

Kiireiden lomassa ehdin piipahtaa laukkakilpailuissa keskiviikkona. Deanin kaksi siskoa ovat molemmat hevosihmisiä, mutta koko puolen vuoden aikana emme ole saaneet aikaiseksi lähteä kisoihin. Entisenä hevoshulluna halusin kuitenkin ehdottomasti päästä katsomaan, ja ilokseni toisella siskolla oli pari kauraturpaa juoksemassa. Sää oli mitä mainioin, mutta katsomo oli tyhjillään ihmisten ollessa töissä. Sain silti hyvän käsityksen tapahtumasta, jossa hevoset siis juoksevat kilpaa jockey-ratsastajat selässään. Pääsinpä käymään varikollakin, jossa nuoret ja innokkaat ratsut olivat kirmata päälle taluttajien yrittäessä pitää niitä aisoissa. Perthissä on paljon suomalaisia työskentelemässä tallihommissa, ja rupattelinkin suomalaisparin kanssa tovin. Tuntui oudolta puhua suomea, mutta vielä hassumpaa oli se, että minulla ja Etelä-Suomesta kotoisin olevalla tallipojalla oli yhteinen tuttava! Maailma pieni paikka on.

Ei oikeen pärjänny kumpikaan Donna-tädin hevosista :(

Keskiviikkoiltana kutsuin kavereita katolle pieneen grilli-iltamaan. Olin superotettu, kun Dean yllätti meidät jääpalaämpärissä jäähtyneellä shampanjapullolla. Makkarat tirisivät auringon säteiden sihahdellessa mereen, ja stereoissa soi suomalaisia kesähittejä, joiden mukaan kaverinikin jammailivat. Haikeus jatkui vielä seuraavanakin iltana, kun hostisovanhempani (kuinka ihanaa onkaan sanoa näin :D) tulivat viimeiselle yhteiselle illalliselle. Istuimme ulkona vielä pari tuntia ruoan jälkeen vain höpötellen niitä näitä kuluneesta kuudesta kuukaudesta ja siitä, kuinka nopeaa aika kuluu. Sain kuulla, etten tule pääsemään tästä perheestä eroon, vaikka haluaisinkin. Jonkin aikaa sitten Terry-pappa ehdotti, että kävisin makoilemassa pari viikkoa Balilla, lentäisin Suomeen viikoksi moikkaamaan perhettä ja palaisin takaisin Perthiin. Voi kun elämä olisikin noin yksinkertaista.

Mara, Caro, Sharissa - I will miss you all! <3

Viikonloppuna oli tarkoitus lähteä Rottnest Islandille viimeistä kertaa, mutta lämpötila laski dramaattisesti +25 eli keli oli aivan liian kylmä pilvien peittäessä taivaan. Varasuunnitelmani oli vierailu Yanchepin kansallispuistossa noin 30 km päässä pohjoisessa, jossa pääsimme tekemään luolakierroksen. Laskeuduimme aina 18 metrin syvyyteen, jossa satojen miljoonien vuosien vanhat kivimuodostelmat olivat kiehtovaa katseltavaa. Ihailin opastamme, joka oli hengaillut syvyyksissä niin paljon, että osasi osoittaa taskulampullaan erilaisia hahmoja kivimuodostelmissa. Oli krokotiilia, prinsessa Ruususta ja paimenta, ja huomasinpa King Konginkin majailevan siellä. Kansallispuistossa näimme myös koaloita niiden luonnollisessa elinympäristössään sekä luultavasti tämän reissun viimeiset kengurut.

En saanut kamerallani oikein hyviä kuvia, mutta kaunis paikka anyway!

Ja siinä viimenen iskä-kenguru tälle puolelle vuodelle :(

Lauantai-iltana suuntasimme keskustan Kings Parkiin Moonlight cinemaan, jossa picnic-aterian jälkeen katsoimme elokuvaa kuun loistaessa taivaalla. Värjöttelimme vilttien alla satojen muiden katsojien lailla - lämpöä oli +20 astetta, mutta olin jäätyä! Ensi kesän "helteitä" odotellessa... Sunnuntain vietin rennoissa meiningeissä, ja illalla lähdin juhlistamaan Maran syntymäpäivää "Sunday seshin" merkeissä. En ole tätä australialaisten suuresti suosimaa tapaa oikeastaan harrastanut, joten olihan se pakko kokea. Ihmiset siis kokoontuvat sunnuntaisin jutustelemaan alkoholin äärelle puistoon tai kapakkaan. Me päädyimme paikallisen hotellin baariin, jossa meno oli varsin vauhdikas ollakseen sunnuntai.

Baarin sunnuntaispesiaali oli Jungle Juice, jota kantelin sangossa pitkin tanssilattiaa. 

Sunnuntaina minulle myös selvisi, että olen täti nyt neljännelle siskon lapselle! <3 Ihana päästä katsomaan pientä tyttövauvaa muutaman viikon päästä! :)


Kirjoitettu siis maanantaina.

Roadtrip - viimeinen sellainen

Kuinka onnellinen olenkaan, kun sain viimeisillä viikoillani toteuttaa yhden kuusi kuukautta kestäneen toiveen. 360 kilometrin päässä sisämaassa sijaitseva Wave Rock on harvan perthiläisen matkakohteena, sillä alueella ei ole oikeastaan muuta nähtävää. Aallon muotoinen graniittinen kivi on 110 metriä pitkä ja kohoaa aina 15 metrin korkeuteen. Yli 2,7 miljoonaa vuotta vanha kivi teki lähtemättömän vaikutuksen surffausasennossa poseeraavaan turistiin.

Kuskille varmaan vähä ykstoikkosta, mutta ite nautin maisemista :)

Matkaan sain eteläafrikkalaisen ystäväni Jarydin ja kaksi au pairia, jotka myös olivat entuudestaan tuttuja. Päivä starttasi aamukuudelta, ja automatkoihin kului yhteensä kahdeksan tuntia. Maantien tuijotusta piristi kuitenkin hyvä musiikki, kuskin hereillä pitäminen ja kauniit kuivat maisemat, joita tulen ikävöimään. Pitkät suorat keskellä peltoja muistuttavat Pohjanmaata, mutta "Leijonakuningas-puut" luovat aivan erilaisen näkymän. Blogin profiilikuvassani taustalla näkyy tuonkaltainen puu, jota olen aina ihaillut ajellessani kotiseudullani. Yhden sijasta täällä noita söpöyksiä on rajaton määrä!

Kivi on ollu tuolla jo ennen dinosauruksia - kuinka mieletöntä!

Niin kauniit värit

Kun viimein pääsimme perille, oli meitä vastassa ihoon liimautuvia kärpäsiä sekä kuumuusaalto ihanan ilmastoinnin jälkeen. En voinut uskoa lopultakin seisovani tuon kiven juurella, olo tuntui aivan mielettömän hyvältä. Kauniit mustat, ruskeat ja oranssit viivat koristivat kiveä, jonka päällä oli vaikea seisoa sen jyrkkyyden vuoksi. Otimme paljon kuvia ja kipusimme aallonharjallekin. Näkymä korkeuksista alavaan maastoon oli huikea! Aaltokiven lähistöllä oli myös toinen kivimuodostelma, jolla houkutellaan turisteja vierailulle. Kyseessä on virtahevon kitaa muistuttava kivi, joka sekin oli vaikuttava möhkäle. 

Olihan hehkuvan kuuma kivi

Thank u Jaryd! x

Hipon suu

Ehkä tunnin hämmästelyn jälkeen suuntasimme maaseudun poikki takaisin Perthiin. 12 tunnin retken jälkeen olin aivan poikki, mutta olin luvannut saksalaiskaverilleni lähteä hänen kanssaan iltaa viettämään. Päädyimme Perthin kasinolle, jota Deankin minulle suositteli. Las Vegas -tyylinen illanvietto passasi vallan mainiosti. Pelikoneiden kirkkaat värit ja rento taustamusiikki loivat mukavan tunnelman. Olin yllättynyt, että ihmiset tulivat niin hienoon paikkaan arkivaatteissaan, mutta kai sitä voi rahojaan laittaa palamaan millaisissa tamineissa tahansa. En voittanut pelikoneesta dollarin panoksellani mitään, mutta eräs ystäväni sai nauttia 600 dollarin Blackjack-voitosta.

Kasinotunnelmaa

Mara <3