Haikumieli

Viimeinen viikko. Fiiliksien puolesta voisin kutsua sitä hiljaiseksi viikoksi, mutta huilaamaan en ole mahdottomasti kerennyt. Olen yllättynyt, kuinka samankaltaista lähtöön valmistautuminen täällä on ollut kuin Suomesta lähtiessä. On ollut asioiden hoitamista Balia ja Suomea varten, kavereiden tapaamisia ja niitä kyyneleitä. Jos kotimaan jättäminen oli vaikeaa, niin kyllä on täältä lähteminenkin - nyt ei nimittäin voi taata, että näitä tärkeitä ihmisiä tulee tapaamaan vielä tulevaisuudessa. Taas voi vain todeta, että onneksi on Facebook ja Skype!

Torstaina sanoin heipat myös bootcampille. Tulee ikävä näitä treenimaisemia!

Kiireiden lomassa ehdin piipahtaa laukkakilpailuissa keskiviikkona. Deanin kaksi siskoa ovat molemmat hevosihmisiä, mutta koko puolen vuoden aikana emme ole saaneet aikaiseksi lähteä kisoihin. Entisenä hevoshulluna halusin kuitenkin ehdottomasti päästä katsomaan, ja ilokseni toisella siskolla oli pari kauraturpaa juoksemassa. Sää oli mitä mainioin, mutta katsomo oli tyhjillään ihmisten ollessa töissä. Sain silti hyvän käsityksen tapahtumasta, jossa hevoset siis juoksevat kilpaa jockey-ratsastajat selässään. Pääsinpä käymään varikollakin, jossa nuoret ja innokkaat ratsut olivat kirmata päälle taluttajien yrittäessä pitää niitä aisoissa. Perthissä on paljon suomalaisia työskentelemässä tallihommissa, ja rupattelinkin suomalaisparin kanssa tovin. Tuntui oudolta puhua suomea, mutta vielä hassumpaa oli se, että minulla ja Etelä-Suomesta kotoisin olevalla tallipojalla oli yhteinen tuttava! Maailma pieni paikka on.

Ei oikeen pärjänny kumpikaan Donna-tädin hevosista :(

Keskiviikkoiltana kutsuin kavereita katolle pieneen grilli-iltamaan. Olin superotettu, kun Dean yllätti meidät jääpalaämpärissä jäähtyneellä shampanjapullolla. Makkarat tirisivät auringon säteiden sihahdellessa mereen, ja stereoissa soi suomalaisia kesähittejä, joiden mukaan kaverinikin jammailivat. Haikeus jatkui vielä seuraavanakin iltana, kun hostisovanhempani (kuinka ihanaa onkaan sanoa näin :D) tulivat viimeiselle yhteiselle illalliselle. Istuimme ulkona vielä pari tuntia ruoan jälkeen vain höpötellen niitä näitä kuluneesta kuudesta kuukaudesta ja siitä, kuinka nopeaa aika kuluu. Sain kuulla, etten tule pääsemään tästä perheestä eroon, vaikka haluaisinkin. Jonkin aikaa sitten Terry-pappa ehdotti, että kävisin makoilemassa pari viikkoa Balilla, lentäisin Suomeen viikoksi moikkaamaan perhettä ja palaisin takaisin Perthiin. Voi kun elämä olisikin noin yksinkertaista.

Mara, Caro, Sharissa - I will miss you all! <3

Viikonloppuna oli tarkoitus lähteä Rottnest Islandille viimeistä kertaa, mutta lämpötila laski dramaattisesti +25 eli keli oli aivan liian kylmä pilvien peittäessä taivaan. Varasuunnitelmani oli vierailu Yanchepin kansallispuistossa noin 30 km päässä pohjoisessa, jossa pääsimme tekemään luolakierroksen. Laskeuduimme aina 18 metrin syvyyteen, jossa satojen miljoonien vuosien vanhat kivimuodostelmat olivat kiehtovaa katseltavaa. Ihailin opastamme, joka oli hengaillut syvyyksissä niin paljon, että osasi osoittaa taskulampullaan erilaisia hahmoja kivimuodostelmissa. Oli krokotiilia, prinsessa Ruususta ja paimenta, ja huomasinpa King Konginkin majailevan siellä. Kansallispuistossa näimme myös koaloita niiden luonnollisessa elinympäristössään sekä luultavasti tämän reissun viimeiset kengurut.

En saanut kamerallani oikein hyviä kuvia, mutta kaunis paikka anyway!

Ja siinä viimenen iskä-kenguru tälle puolelle vuodelle :(

Lauantai-iltana suuntasimme keskustan Kings Parkiin Moonlight cinemaan, jossa picnic-aterian jälkeen katsoimme elokuvaa kuun loistaessa taivaalla. Värjöttelimme vilttien alla satojen muiden katsojien lailla - lämpöä oli +20 astetta, mutta olin jäätyä! Ensi kesän "helteitä" odotellessa... Sunnuntain vietin rennoissa meiningeissä, ja illalla lähdin juhlistamaan Maran syntymäpäivää "Sunday seshin" merkeissä. En ole tätä australialaisten suuresti suosimaa tapaa oikeastaan harrastanut, joten olihan se pakko kokea. Ihmiset siis kokoontuvat sunnuntaisin jutustelemaan alkoholin äärelle puistoon tai kapakkaan. Me päädyimme paikallisen hotellin baariin, jossa meno oli varsin vauhdikas ollakseen sunnuntai.

Baarin sunnuntaispesiaali oli Jungle Juice, jota kantelin sangossa pitkin tanssilattiaa. 

Sunnuntaina minulle myös selvisi, että olen täti nyt neljännelle siskon lapselle! <3 Ihana päästä katsomaan pientä tyttövauvaa muutaman viikon päästä! :)


Kirjoitettu siis maanantaina.