Unkarissa viulua vingutellen

Kuudes ulkomaanmatka viuluporukkani kanssa suuntautui Unkarin maaseudulle. Tällä kertaa kokoonpano oli pienempi kuin aikaisemmilla reissuilla, vain neljä viulistia ja pianisti. Saimme seuraa kuitenkin noin paristakymmenestä Vetelin mieskuorolaisesta, kahdesta käsityöläisestä sekä kahdesta Pirityiset ry:n edustajasta. Olimme mukana EU:n tukemassa Music Across Borders -hankkeessa, jonka tarkoituksena on ylläpitää Kaustisen alueen vahvaa kulttuuriperintöä ja tutustua toisen mukana olevan maan kulttuuriin. Projektin Unkarin vastapuoli vieraili täällä viime kesänä, ja nyt oli meidän vuoromme lähteä perehtymään heidän kulttuuriinsa. Pirityisistä voit lukea lisää täältä.

Viskurit kommentoi valtavaa suosiota saavuttanutta festivaalisoittoaan nöyränä.
Kuva jalkapalloakatemiasta, Raila selittää innoissaan kuin Räikkönen konsanaan :)

Unkarin kulttuuri olikin meille jo ennestään tuttua, sillä vierailimme Budapestissä vuonna 2011 soittomatkan merkeissä. Nyt majoituimme kuitenkin 40 km päähän Unkarin pääkaupungista, pienessä maalaiskylässä nimeltään Alcsutdoboz. Unkarin ystävämme olivat suunnitelleet meille runsaan aikataulun, jonka mukaan etenimme koko matkan ajan keskiviikosta sunnuntaihin. Hotellimme sijaitsi hieman syrjässä, joten aamuisin suuntasimme linja-autolla ihmisten ilmoille ja illalla palasimme takaisin mieli uusia kokemuksia täynnä. Emme ehtineet edes tutustua hotellia ympäröivään alueeseen, johon sisältyi mm. houkutteleva maissipelto tähkineen - niin paljon meitä varten oli suunniteltu ohjelmaa!

Für Elise -nimisen kahvilan edessä kelpasi pimputella

Yhden kolmesta esiintymisestämme saimme vetää perjantaina Etyek-nimisessä pienessä viinikylässä. Lounasaikaan tutustuimme erään tilan juustonvalmistukseen, ja vietiinpä meidät katsomaan aivan tuotannon alkupäätäkin - traktorin peräkkärryn penkeille istutettiin parikymmentä Suomi-turistia, ja suunta kävi 1000:n lehmän tilalle! Pomppuinen kyyti ja välillä kasvoja lämivät puiden oksat tekivät pusta-ajelusta unohtumattoman. Emme kuitenkaan jääneet soittelemaan friisiläislemmuille, vaan esiinnyimme illalla kylän viinijuhlassa. Saimme maistella Etyekissä valmistettuja valko- ja punaviinejä sekä mitä erikoisemman tuoksuisia, jopa vuoden vanhoja juustoja. Itse soitto sujui hyvin suomalaisia kansanmusiikkikappaleita vingutellessa, ja unkarilainen The Basso sai yleisön leuat loksahtamaan hämmästyksestä.

Taustalla kaunis Etyek. Etualalla Suomi-turisti.

Tämmösellä virityksellä päästiin pustakierrokselle!

Fiinisti viinijuhlassa

Lauantaina linja-auton nokka osoitti hevostilalle, jossa kylän nuoret tarjoilivat meille ratsastusesityksen. Musiikin tahdissa ratsastajat tekivät erilaisia muodostelmia, ja lopuksi saimme näytteitä ikivanhasta unkarilaisesta taistelutavasta, jossa yhdistyivät ratsastaminen ja jousiammunta. Esityksen jälkeen pääsimme itsekin kapuamaan hevosten selkään. Oli kieltämättä hupaisaa katseltavaa, kun osa mieskuorolaisista kokeili hevosmiehen taitojaan aivan ensimmäistä kertaa! Nuoret näyttivät meille vielä unkarilaista kansantanssia tallin nurkalla olevalla pihalavalla, ja vedettiinpä meidätkin mukaan hauskanpitoon. En usko, että omalla Unkarin reissullani olisin ikinä päätynyt tuolle syrjäiselle ratsutilalle, ja juuri tämä teki matkasta ainutlaatuisen.

Kiltisti pysyi polle maassa ampumisen ajan.

Ja loppukumarrukset

Kengät hevosenpaskassa, mutta vaikutus tehty.
Häitä tanssitaan ens kesänä, tervetuloa!

Lauantaina ja sunnuntaina osallistuimme festivaaleille, joissa molemmissa pääteemana oli kuorolaulu. Voin kertoa, että noin kymmenen tuntia unkarinkielistä kuorolaulantaa täytti kiintiöni seuraaviksi vuosiksi kyseistä taidelajia ajatellen. Onneksi lauantain festivaalikylässä oli sentään kauppa, kooltaan ehkä puolet Evijärven Siwasta, jossa shoppaillessamme saimme kulutettua aikaa. Välillä täpötäysi matkaohjelmamme tosiaan tuntui pilaavan jopa lämpimästä säästä nauttimisen, mutta hyvä seura pelasti siltäkin. Olen tuntenut nuo soittajatytöt yli kymmenen vuotta, ja heidän kanssaan aikataulun epäkohdat kääntyivät lähinnä vain huvittaviksi. Hieno lopetus lauantain festivaalille oli hevoskärryajelu, kun päätimme soittajien kanssa hypätä rattaille ja saimme mukaan mieskuoron vanhimman, 84-vuotiaan, konkarinkin! Illalla kuuntelimme vielä miesten laulantaa hotellimme jokirannassa, ja kauniisti kajahti ilmoille toiveestani myös Maa on niin kaunis.

Pakollinen vessaselfie ennen keikkaa

Raila, Tina, Josefiina, Sanni ja Linda :)

Noihin viiteen päivään sisältyi monia muitakin kohteita, joista en ala sen enempää kirjoittaa. Mainittakoon kuitenkin esimerkiksi vierailu jalkapalloakatemiassa, Beethoven-museossa sekä yrttipuutarhassa. Kiireisestä aikataulusta huolimatta matkamme Unkarin maaseudulle oli mahtava. Haahuilu viinirivistöjen välissä, tanssahtelu unkarilaisnuorukaisen kanssa ja lauleskelu parin Pálinka-shotin jälkeen täyden kuun loisteessa tekivät reissusta ikimuistoisen. En ole viuluopettajani tavoin rakastnut Unkariin, mutta ehkä hieman ihastunut kuitenkin. Uskon ja toivon, ettei tämä jäänyt viimeiseksi vierailukseni tuossa maassa. Suuri kiitos matkasta Pirityisille, Vetelin mieskuorolle sekä Viskureille, olihan taas kivaa! Köszönöm!