Erilainen joulu 2013

Matkan vaikeimpina pitämistäni parista päivästä selvitty! Joulu on aina ollut minulle erittäin tärkeä juhla, jolloin koko reilu kymmenhenkinen perheeni kokoontuu yhteen. Ajatus ensimmäisestä joulustani erossa rakkaimmista näin erilaisessa ympäristössä ei tuntunut hyvältä, mutta näköjään ihminen tottuu kaikenlaiseen - naapurin parimetrinen puhallettava joulupukki ei näytä ollenkaan niin kaamealta kuin muutama viikko sitten.

Jouluaattoni kului varsin rattoisasti heräämällä aamukuudelta ja suuntaamalla merelle rapuja pyytämään. Hostisäni on kouluttautunut sukellusopettajaksi, ja yhdessä muutaman kaverinsa kanssa he sukelsivat noin 15 metrin syvyyteen keräämään näitä äyriäisiä. Itse jouduin tyytymään virveliin, jonka syöttinä käytettiin pieniä mustekaloja - taisi tuliaiseksi tuomani Angry Birds -uistin päätyä hyllyä koristamaan. Sukelluslaitteisiin pääsen tutustumaan myöhemmin, kun opettajani ei tarvitse keskittyä hankkimaan ruokaa pöytään.

Yhteensä neljä sukeltajaa veneellä

Hymy on jälleen tekaistu. Enkä saanut tota virvelillä - se keihästettiin meren pohjasta :)

Aattopäivää ei Australiassa juhlita erityisemmin. Kaupat olivat auki normaalisti, ja viimehetken lahjashoppailu näytti olevan yleistä. Lupasin jo pari viikkoa sitten keittää aattopäivälliseksi riisipuuroa ja mansikkakiisseliä. Kuten osa tietää, en ole kovin taidokas keittiöihminen ja olinkin ylpeä itsestäni, kun riisit eivät palaneet pohjaan, ja ateria onnistui lopulta hyvin. Perheeni ihastui ruokaan, ja sainpa riisiä vihaavan pikkuveljenikin syömään, kun kerroin joulupukin rakastavan joulupuuroa. Jälkiruoaksi maistelimme Ikeasta löytämääni glögiä sekä leipomiani pipareita. Tuntuihan jouluisalta!

Tänään heräsin aamuviideltä iloiseen mahan päällä pomppimiseen ja hyvän joulun toivotuksiin. Joulupukille ja hänen yhdeksälle porolleen jätetyt maito, piparit ja porkkanat olivat kadonneet, ja kuusen alle oli ilmestynyt kasa paketteja. Lapset olivat innoissaan, ja olipa pukki tuonut minullekin pari kääröä. Joululounas syötiin hostisäni siskon luona, ja tälläydyin sinne tottumuksen mukaisesti, kun taas muut perheenjäsenet lähtivät shortseissa ja t-paidoissa. Lähtiessä minua kehotettiin nappaamaan uikkarit mukaan. Mietin mielessäni, että mitähän tästä tulee, kun menomatkalla heitettiin vielä rapupyydys jokeen. +30 asteen lämpö ja ympärillä pörräävät kärpäset eivät nekään vakuuttaneet minua.

Aamuviideltä ylös! Näinpähän auringon nousevan..

Tällaisissa maisemissa jouluilemassa :)

Perheenjäsenet olivat muistaneet myös minua, ja sain peräti kolme lahjapakettia. Suvun 98-vuotiaalta isoisoäidiltä sain pari hänen kutomaansa henkaria, jotka toimivat hyvänä keskustelun avaajana 79 vuoden ikäerosta huolimatta. Vielä kun mukaan lisättiin taivaalliselta maistuva kalkkuna ja muita jouluherkkuja, alkoi tunnelma olla katossa. Lapset hihkuivat riemuissaaan uusista leluistaan, joita kokeiltiin heti pihauima-altaassa. Leipomani joulupikkuleivät olivat nekin menestys varsinkin pienten keskuudessa. Kai se on vain fakta, että ympärillä olevat ihmiset luovat sen kuuluisan joulumielen.

Joululounas :)

Ja jälkkäripöytä. Namskis!

Nyt odottelen jouluillallista (vaikka massu on vielä täynnä edellisestäkin ateriasta), joka kokataan täällä kotona. Illalla klo 11 lähtee lento kohti Sydneyä, jossa sitten vierähtää vajaa kolme viikkoa. Olen tehnyt suurimman osan pakkaamisesta tänään, mikä tuntuu käsittämättömältä, sillä jos miettisin lähteväni kolmen viikon reissuun kotoa, aloittaisin pakkaamisen niin paljon aiemmin. Mielessä on muutama paikka, joissa haluan ehdottomasti vierailla, mutta vapaa-aikaa pitäisi olla reilusti pelkkään rentoiluunkin.

Loppuun vielä kiitoksia. Kiitos kotiväelle siitä, että järjestitte toivomani joulurauhanjulistuksen ja Skype-tapaamisen. Oli ihanaa nähdä koko perheen kokoontuvan kameran eteen, ja laulaa yksi joululaulukin yhdessä! Lisäksi kiitos kaikista paketeista ja korteista, jotka ovat tänne merien takaa kulkeutuneet. Niitä on haisteltu ja maisteltu ja lueskeltu kyynel poskella, ikävä on! Nauttikaa joulusta, sillä tänäänhän se vasta on!

Ootte ihania! <3

Picnic-illallisia ja ilotulituksia

Luonnon vesiliukumäki!

Ensimmäinen kokonainen kesälomaviikko selätetty! Lapsilla oli niin kiireinen aikataulu, että lapsenvahti pääasiassa ajoi lomalaisia paikasta toiseen. Oli uimakoulua, pianotuntia, teeball-treeniä ja kavereiden tapaamista, mutta sainpa minäkin käyttää mielikuvitusta miettiessäni puuhaa lapsosille. Päätimme ottaa viikottaiseksi tavaksi vierailla kirjastossa, ja se nosti pisteitäni lukutoukkalapsien silmissä. Pääsin myös toista kertaa Adventure Worldiin nauttimaan +38 asteen lämmöstä.

Viikonloppuni pitenivät kolmepäiväisiksi, sillä hostäiti ei työskentele perjantaisin. Teinkin heti pienen road tripin erääseen kansallispuistoon, jossa kaverini kanssa vietettiin puoli päivää. Ei tarvinnut ajaa kuin tunti kaupungista, ja maisema muuttui hyvin maaseutumaiseksi. Otimme ensin väärän reitin ja päädyimme keskelle metsää, jossa ei ollut edes Internet-yhteyttä. Lopulta löysymme Serpentine Falls -rentoilupaikan, jossa aurinko ja kiehuvan kuuma kallio polttivat ihoa. Viereisen lammen vesi oli kuitenkin virkistävän kylmää, ja pienen vesiputouksen ihailu sai unohtamaan korvissa inisevät kärpäset. Kotimatkalla poikkesimme vielä Ikeassa, josta ostin glögiä, näkkileipää ja mustikkamehua. Siellä oli myynnissä myös Fazerin sinistä ja Geishaa!

Sanni ja Sarah! Mikä on tuo jalka..?

Tätä kuvaa ottaessa oli tosiaanki tekohymy käytössä. Aivan järjettömän kuuma tuo kallio!

Tunsin itteni niin pieneksi tuolla.

Viikonlopun ruokailu oli hyvin picnic-painotteista. Perjantai-iltana katselimme auringonlaskua satamassa, jossa grillailimme kavereiden kanssa. Täällä puistoissa on siellä täällä grillauspisteitä, joissa voi aterioitaan käristellä ilmaiseksi! Heitin liedelle kengurumakkarat tirisemään ja koitin arvailla, milloin ne olisivat kypsiä. Pakkauksessa luki, että kengurun kympsentäminen vie enemmän aikaa, koska liha on lähes rasvatonta. Hyvää se kuitenkin oli, vielä kun krokotiilia pääsisi maistamaan.

Master chef  grillimestarina!

Perjantai-illan poppoo :)

Lauantain picnicin nautiskelin viulistikaverini kanssa keskustan puistossa, jossa Länsi-Australian sinfoniaorkesteri järjesti ilmaiskonsertin. En ollut uskoa silmiäni, kun ilmeisesti 20 000 kuulijaa istuskeli vilteillään toiset torkkuen, toiset viiniä maistellen. Musiikki oli kerrassaan mahtavaa, ja illan tummuessa kaupungin valot pääsivät kunnolla oikeuksiinsa. Myös kuu loisti kirkkaana, ja lopuksi yleisölle tarjoiltiin pieni ilotulitus. Tuli ikävä klassisen musiikin konsertteja, täytyy ehdottomasti mennä katsomaan joku keikka jahka kotiudun!

Olihan porukkaa puisto täynnä!

Valaistu lava ja kaupungin rakennukset oli jotain niin hienoa.

On aivan käsittämätöntä, kuinka paljon ilmaistapahtumia täällä on. Eilen illallistimme perheen kanssa rannalla, jossa lavalla joululauluja soittava orkesteri viihdytti yleisöä. Myynnissä oli väriä vaihtavia sähkökynttilöitä, ja hostvanhempani halusivat välttämättä ostaa minulle välkkyvän kengurukaulakorun. Lapset lauloivat ja tanssivat musiikin tahdissa auringon laskiessa mereen - oli mahtava lopetus viikolle. En ole ikinä nähnyt yhtä vaikuttavaa ilotulitusta, jota saimme ihailla loisteliaaksi lopuksi. Se oli kuitenkin kuulemma vasta esimakua Australia-päivän 40:n minuutin tykitykselle, josta pääsen nauttimaan tammikuun lopussa. En uskalla edes kuvitella, millaisia kuvioita Sydneyn uuden vuoden raketit taivaalle piirtävät!

Declan, Sanni ja Flashing Kangaroo!

Vähä kuvausharjottelua uutta vuotta ajatellen

Jouluun on enää yhdeksän yötä, jonka jälkeen lennämme Sydneyyn. Siellä vierähtääkin lähes kolme viikkoa, ja sieltä palatessani minulla on jäljellä enää puolitoista kuukautta! Kuinka nopeaa aika voikaan kulua? Olo on jo nyt haikea, ja nähtävää ja koettavaa on vielä vaikka millä mitalla. En millään malttaisi palata Suomeen, jossa luultavasti joudun istumaan saunassa talven yli - Rovaniemellä kun kuulemma alitettiin jo -30 asteen raja... Aivan hullua, 70 asteen ero tähän lämpöön!

Ja ps. kirjotettu maanantaina, en jaksa perehtyä asetuksiin.. 

Joulufiiliksen metsästystä

Jos haluaa kotiinsa saada aidon kuusen jouluksi, pitää se tilata vuotta etukäteen.

Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia, ja olen yrittänyt nostattaa joulumieltä monin keinoin. Viime sunnuntaina ensimmäisen adventin kunniaksi lapset koristelivat kaksi kuusta mitä mauttomimmin koristein, ja iskipä hostisänikin jonkun muovijoulupukin ikkunalaudalle välkkymään. Amerikkalaista jouluihanuutta on havaittavissa myös naapuritaloissa, joissa kaikki kuviteltavissa olevat värit vilkkuvat yön pimeydessä epätahtiin muiden talojen kanssa. Myös "Santa stop here" -kyltti löytyy poikkeuksetta jokaisen talon pihamaalta. (Myös omasta ovenrivastani, sillä askartelimme pikkuveljen kanssa sellaiset viime viikolla).

Viereisen sataman kuusi.

Yleensä oma joulun odotukseni alkaa itsenäisyyspäivän perinteillä. Tänä vuonna juhlistin päivää leipomalla suklaamuffinsseja, joiden päälle väkersin Suomen liput. Tämä lähinnä siksi, että hostperheenikin sai osallistua juhlatunnelmaani. Lisäksi seurasin itsenäisyyspäivän juhlia tiivisti Iltalehden sivuilla. Tuntematon sotilas jäi näkemättä, mutta sen korvasi täysin reilu kolmen tunnin Skype-puhelu Rovaniemelle, josta pimeys ja lumihanki aiheuttivat pienen ikäväpistoksen. Lumen ystävänä odotankin hieman kauhulla kuvia korkeista nietoksista, sillä nehän sitä joulutunnelmaa luovat.

Wilhelmiinat katos melko nopeaa, vaikka eivät maistuneetkaan samalta ku kotona.

Suomi-tunnelmaa päivään toi myös ensimmäiset "Suomi-treffini" täällä! Vietin iltaa suomalaistytön kanssa, mutta jouduimme tyytymään irlantilaiseen siideriin Olvin puuttuessa hanavalikoimasta. Kyllähän oli hankala puhua suomea! Ensinnäkin tuntui ihan uskomattomalta kuunnella jonkun ihmisen siinä vieressä höpöttelevän suomea, ja toisekseen oma puheeni tuntui takeltelevan yhtenään. Lisäksi jotkin asiat on paljon helpompi sanoa englanniksi, sillä tapahtumat on koettu sillä kielellä. Tuleekin olemaan taas kulttuurishokki palata Suomeen!

Ens kerralla pitää ottaa porkkana mukaan nenää varten!

Myös eilen suuntasin keskustaan. Siellä järjestettiin jouluparaati, joka keräsi kadut täyteen ihmisiä, pääasiassa joulupukkia odottavia lapsiperheitä. Erilaiset ryhmät kuten tanssikokoonpanot ja pienet orkesterit kulkivat ohi toivotellen hyvää joulua näyttävissä asuissaan ja kulkuneuvoissaan. Vaikka säkkipilleistä soi Jingle Bells, ei joulutunnelma oikein tarttunut Sylvian joululaulun tyylisille kappaleille lämpeävään suomalaiseen. Eipä tässä lämmössäkään joulu kovin läheiseltä tunnu. Rannalle väsäsin viikolla "hiekkaukon", joka kaatui koiran nostaessa koipeaan sen päälle ja katosi kokonaan ensimmäisen aallon voimasta.

Saksalaistyttöjen kanssa joulukruunut päässä.

Tänään lähdin avoimin mielin kirkkoon tarkoituksenani laulaa kauneimpia joululauluja sydämeni kyllyydestä. Paikalle saapuessani minulle selvisi, että säestäjä hioi noin 20 hengen porukasta jonkinlaista kuoroa. Siellä sitten harjoiteltiin Halleluja-hymniä ties kuinka monta kertaa neljässä eri äänessä, kun taas Silent Night laulettiin yhden ainoan kerran. Täysin tilaisuuteen pettyneenä palasin kotiin ja sytytin äitiltä ja iskältä saamani Aalto-tuikun. Ei taida joulua tänä vuonna tullakaan.

St Mary's Cathedral oli kyllä vaikuttava paikka.

Nyt siellä ruudun ääressä ajatellaan - no niin, Pohjanmaan tyttö on valmista kauraa palaamaan kotiin. Ei, ei kuitenkaan näin, sillä nautin tästä joulufiiliksen puutteesta kokemuksena. Näin erilainen, ei välttämättä niin mieluinen joulu vain parantaa ensi vuoden joulua, jonka luultavasti vietän normaalimmin tähän verrattuna. Onpa taas yksi syy palata Suomeen!

Surffausmielellä reissun puolivälissä

"Lenkille vaiko rannalle?" Siinä pulma, jonka kanssa painiskelen lähes päivittäin. Elämä täällä ei taida kuulostaa kovin haastavalta, tällä viikolla suuntasinkin rannalle peräti neljä kertaa. Voisin katsella surffaajia aalloilla loputtomiin - on ihan huikeaa nähdä, kuinka he taituroivat meressä ja lopulta katoavat vaahdon sekaan. Vielä minäkin siellä temppuilen!

Lauantaina meinas olla vähä kylmä! +21 astetta...

Keskiviikkona lähdin katsomaan aaltoja surffausmielessä, ja tällä kertaa niitä oli kuin olikin tarjolla. Kaverini lupasi opettaa minulle lainelautailun salat kymmenen vuoden kokemuksella. Ja niinhän siinä kävi, että pääsin seisomaan laudalla! Olin niin innoissani, kun kunnollisella laudalla laji tuntui aavistuksen helpommalta. Tunnin jälkeen aivot olivat kuitenkin niin täynnä suolavettä, että oli pakko lähteä rannalle kuivattelemaan. Jarydilla on vedenkestävä urheilukamera, joka kiinnitettiin laudan päähän. Teinkin pienen videon treeneistä - tässä se olisi!

Australian reissu on nyt puolivälissä, ja juhlistin tätä pykälää hollantilaiskaverini kanssa, joka saapui Perthiin samana päivänä kuin minä! Lauantaina aamun sadekuurojen jälkeen suuntasimme rannalle tarkoituksena kokeilla jälleen surffaamista, mutta aallot olivat niin suuria, ettemme tohtineet edes yrittää. Kylmästä tuulesta huolimatta makoilimme pari tuntia auringossa, ja illalla otimme junan kaupunkiin. Jalat ovat korkokenkien jäljiltä hieman arkana, ja tuntuu, että voisin nukkua pari päivää. Ensi viikolla alkavat lapsien kesälomat, ja siitä kahdeksan viikkoa eteenpäin olen töissä kokopäiväisesti. Siinä onkin haastetta, kun on tottunut lähinnä vaan kuljettamaan lapsia kouluun. Saa nähdä, kuinka kestämme toisiamme!

Valmistauduttiin iltaan Sharissan hostäitin poikakamun kotiklubilla.

Haluan ehottomasti tommosen munatuollin joskus, kuinka siisti!

Vauhdin hurmaa pinnan alla

Viikko numero 47 vilisti ohi varsin sukkelaan. Tunnit on kulutettu pääasiassa liikkuen ja kamuja tapaillen. Pari hauskaa sattumaa lukeutui joukkoon, kun törmäsin kahteen au pair -tuttuun ilman minkäänlaista treffien sopimista. Toisen pongasin iltalenkillä ollessani, ja toinen käveli vastaan eilen 40 km päässä täältä Adventure World -huvipuistossa. Tämä oli minusta hieman huvittavaa, sillä pelkästään Sorrennossa, jossa majailen, on reilu 7000 asukasta, ja koko Perthissä vajaa 2 miljoonaa. Maailma pieni paikka on.

Keskiviikkona kaverini oli tarkoitus opettaa minulle surffausta, mutta meri oli kerta kaikkiaan aalloton! En muista nähneeni vedenpintaa noin tasaisena kertaakaan täällä ollessani, ja siksi tämä tuntui täysin epäreilulta. Jospa ensi viikolla pääsisin taitelemaan aalloilla. Onneksi suunnitelma B ei ollut yhtään hassumpi, sillä lähdimme snorklaamaan ja kuvailemaan hieman videota vedenalaisesta maailmasta.

Hiukset lyhentyivät perjantaina, kun astelin ostoskeskuksen pikaparturiin. Kuivien latvojen leikkaaminen oli edullista, mutta hiusten kuivaaminen olisi maksanut reilu 8 euroa lisää! Vienosti tupakalta tuoksuva hiustrimmaajani ruiskutti vettä oikein olan takaa päähäni, mutta en periaatteestakaan pulittanut tuota summaa kuivauspalvelusta. Turisteilun piikkiin meni se, että tepastelin loppupäivän hiukset lähes vettä valuvana kaupasta toiseen.

Perjantai-illan huumaa. Löydettiin tuolipatsas ja kuvan paikkahan se oli!

Eilen olin poikkeuksellisesti lapsenvahtina, ja vietimmekin pikkusiskoni kanssa tyttöjen päivää. Suuntasimme auton nokan kohti huvi-/vesipuistoa, jossa hurjastelimme melkein viisi tuntia. Sää oli mitä mainioin auringon polttaessa nahkaa, ja sainpa vajaa 140cm tyttösen mukaani puiston uuteen (ja hurjaan!) vuoristorataan. Natika ei ollut ennen kokeillut suurta vuoristorataa, ja tämä 12 miljoonan dollarin laite kieppeineen oli onneksi tytön mieleen. Hetken nimittäin jo kerkesin pelätä, että saisin vanhempien haukut niskoillenni viedessäni tytön tuolle ajelulle.

The Adventure World

Minä kiljuin koko minuutin ajan ja Natika ei päästäny ääntäkään.. :D

Illalliselle pukeuduimme hieman hienommin ja ruokailimme Natikan toiveen mukaisesti Sizzler-nimisessä ravintolassa. Paikka on tunnettu salaattibaaristaan, ja voi että RAX-ravintolat voisivat ottaa mallia tästä! Tarjolla oli monenlaisia kasviksia, vihanneksia ja lisukkeita, joista pystyi kokoamaan salaattinsa mielensä mukaan. Lisäksi oli valmiita salaattisekoituksia kuten caesar-salaattia ja erilaisia aasialaisia salaatteja. Myös pari keittoa ja pastaosasto sisältyivät hintaan. Natikan laskujen mukaan uuden rakkautensa löytänyt Sanni kävi santsaamassa peräti viisi kertaa. Olihan massu pinkeänä, mutta terveellisestä sapuskasta! (Jätetään mainitsematta jälkkäripöydän melko suklaapitoiset tarjoilut :P )

Koirulaisetki halus kuvaan.

So good!

Viikonloppurentoilua at Sanni's place

Näitten kans vietän siestaa päivisin.

Olin viikonlopun talovahtina, kun perhe lähti Busseltoniin juhlistamaan hostisäni työntekijän häitä. Vaikka päivät täällä kuluvatkin pääasiassa erossa muista perheenjäsenistä heidän ollessa töissä/koulussa, oli todella vapauttavaa viettää viikonloppu ihan itsekseen. Välillä on hyvä vain rentoutua ja miettiä asioita ilman minkäänlaista kiirettä rynnätä paikasta toiseen.

Perjantain naatiskelin itekseni auringosta ja viinistä ja jätskistä..

.. ja kylvystä :)

Sain myös luvan kutsua pari au pair -kaveria kylään, ja lauantai-ilta olikin aivan mahtava! Monilla tytöillä ei ole tällaista mahdollisuutta ihailla auringonlaskua kattoterassilta käsin, joten ajattelin ilahduttaa heitä järjestämällä grillijuhlat yläilmoissa. Kaikki viisi tyttöä olivat saksalaisia, ja kielikylpy passasi minulle mainiosti. Aika hyvin pysyin mukana jutuissa, mutta enimmäkseen höpöttelimme kuitenkin englantia, sillä kaikki halusivat parantaa kielitaitoaan. Auringonlasku oli upea, kuten lähes joka ilta, ja lisäksi saimme nauttia täydestä kuusta maistellessamme pöydän herkkuja. Käytiinpä katsomassa lähibaarin tanssilattiaakin.

Saatiin maistella niiiin hyvää taco-salaattia.

Kisha näyttää vähä spookylta tuolla taustalla :D

Bilis-pöydän vallotus!

Tänään väsymyksestä huolimatta tein äitin reseptillä pikkuleipätaikinan. Ripaus joulumieltä saatiin tähänkin huusholliin, kun kardemumman ja neilikan tuoksut leijailivat nenuun. Naapurin parvekkeella vilkkuu jo uhkaavasti joulukuusi, ja tämä talo saa koristeensa ilmeisesti joulukuun ensimmäisenä päivänä. +35 asteen lämmössä on vaikea tajuta, että eletään vuoden loppua, mutta kai yhden joulun voi näinkin viettää!

Namimaiskis! Ei aivan maistu samalta ku äitin superhyperparaspikkuleipätaikina, mutta eiköhän tällä tämä joulu selvitä. Ikeasta vissiin saadaan glögitkin pöytään!

Tällä viikolla olen ollut hieman stressaantunut, sillä yritän miettiä, missä viettäisin uuden vuoden. Lennän perheen kanssa Sydneyyn joulupäivän ja Tapanin (Tepon) päivän välisenä yönä, sillä hostäitini on sieltä kotoisin. Vuoden viimeisenä päivänä alkaa minun vajaa kahden viikon lomani, jolloin olisi mahdollisuus tehdä, mitä mieleen juolahtaa. Aika on kuitenkin melko pitkä ajatellen hostellihintoja, ja lisäksi lähes kaikki majapaikat ovat täyteen buukattuja. Kaikki kun tuntuvat haluavan nähdä nuo legendaariset Sydneyn uuden vuoden ilotulitukset. Taidan päätyä viettämään vuoden 2014 ensimmäisen yön Harbour Bridgen alla.

Crazy people on the other side of the world

Hupsistakeikkaa taas vaan vierähti viikko eteenpäin! Tällä viikolla olen todistanut australialaista perinnejuhlaa, seurannut kalaparvea pinnan alla ja osallistunut ensimmäiseen juoksutapahtumaani ikinä! Lisäksi olen tavannut uusia au paireja (myös ensimmäiset suomalaiset), mietiskellyt ensi kevättä, liikkunut, löhöillyt, Skypetellyt ja ennen kaikkea nauttinut auringosta.

Auringonlaskut on joka ilta vaan kauniimpia

Tiistai oli australialaisille hieno päivä. Radiossa päivää kuvattiin työpäiväksi, jona on lupa juopotella. Kyseessä on hevoslaukkatapahtuma nimeltään Melbourne Cup. Kisa juostaan vuosittain marraskuun ensimmäisenä tiistaina Melbournessa, mutta koko Australia pysähtyy seuraamaan sitä, ja päivä onkin yksi Australian suosituimmista tapahtumista. Vedonlyönti kisan ympärillä on hurjaa, ja kisahevosten arvo pyörii miljoonissa dollareissa.

Itse poljin pyörällä kaverini luokse, josta suuntasimme pubiin seuraamaan kilpaa suurelta screeniltä. Minulle ei kerrottu etukäteen, että kyseessä on pukujuhla, ja olikin hieman epämiellyttävää talsia paikalle hikisissä vermeissä, kun naiset olivat pukeutuneet mitä hienompiin mekkoihin. Huomattavin asuste olivat erilaiset hiuskoristeet, joita daamit kantoivat kutreillaan. Seurasimme ensimmäistä lähtöä ihmeissämme - tämänkö takia ihmiset pukeutuvat parhaimpiinsa ja maksavat lounaastaan jopa 60$. En voinut muuta kuin nauraa, kun hevoset viimein ylittivät maaliviivan. Ihmiset ympärillämme iloitsivat voittosummistaan - tai vaihtoehtoisesti kippasivat loput oluesta huiviinsa ja lompsivat nyrpeinä pois paikalta.

Tästä nyt ei hirveästi saa kuvaa niistä puvuista, mutta tämmösessä pubissa oltiin ihmettelemässä.

Perjantaina etsin kellarista snorklausvälineet ja lähdin parin saksalaisen kanssa rannalle. Tajusin, etten ole oikeastaan koskaan kokeillut snorklausta oikein kunnolla, ja muutaman kerran sainkin merivedet suuhuni. Oli huikeaa uiskennella valehtelematta satojen kalojen perässä, kun vesi oli niin kirkasta. Pitäisi saada vedenkestävä kamera! Yritin myös tehdä lähempää tuttavuutta riuttojen kanssa, mutta ne näyttivät niin ällöttäviltä merilevineen, etten uskaltanut kauaa niiden ympärillä uiskennella.

Maria, Sanni ja Sarah :)

Illalla hollantilaiskamuni Sharissa pyysi minut mukaansa Fremantleen katsomaan jotain TV-tähteä, joka juhlisti syntymäpäiväänsä eräässä baarissa. Klubi oli hieno, eikä tunnelmassakaan ollut mitään valittamista. Jotenkin päädyimme eturiviin tanssimaan, josta lavalla olevat lämppärit huikkasivat meidät lavalle. Siellä sitten jatkettiin tanssimista noin 20 hengen tyttöporukan kanssa täyden salin edessä. Teki mieli hypätä yleisön sekaan, mutten sitten tohtinutkaan: olisi pian suomituristi lysähtänyt lattialle. Olin melko huvittunut, kun muut odottivat hullun lailla synttärisankaria lavalle, kun taas minulla ei ollut hajuakaan tuosta ilmeisesti MTV:llä pyörivästä saippuasarjasta.

Club Metropolis Fremantle

Viikon kohokohta oli kuitenkin eilen, kun osallistuin vajaan 8000 muun kuntoilijan kanssa NeonRuniin. Illan pääteemana olivat neonvärit, UV-valot ja hyvä musiikki. Juoksureitti oli 5 km pitkä, ja sen varrella oli muutama bilepiste, joissa oli lupa jorata sydämensä kyllyydestä. Ihmiset olivat pukeutuneet hullunkurisiin neon-vaatteisiin, ja olikin vaikeaa vastustella huippufiiliksen tarttumista - eikä siihen ollut tarvettakaan. Kaikki olivat hyväntuulisia ja kannustivat toinen toisiaan. Valomeri illan pimeydessä oli huikea, ja after partyissä nautittiin vielä DJ:n tarjoamista sävelistä. Tällaisia tapahtumia Suomeenkin!

Tunnelmaa nostattamassa oli pari ihastuttavaa pitkäjalkaista klovnia

Itse turvauduin koko-oranssiin ;)

NeonRun järjestettiin ekaa kertaa Perthissä ja tehtiin heti Australian ennätys osallistujamääärän suhteen!

Meiän ryhmärämä. Kolme saksalaista, belgialainen ja yks Sanni

Ps. Asetukset on vissiin jotenkin väärin, tää teksti on kirjotettu kuitenkin sunnuntaina :)