Pidennetty viikonloppu Albanyssa

Keskiviikkona alkoi viiden tunnin ajomatka eteläiseen Länsi-Australiaan, Albanyyn. 400 kilometrin autoilu samalla tiellä ei kuulosta houkuttelevalta, mutta matka taittui yllättävän nopeasti maisemia ihaillen. Tulivatpa tutuiksi myös Australian erikoiset liikennemerkit. Tien varresta löytyi mm. kyltit: "Don't drive when tired" ja "Use your seatbelt". Lisäksi oli merkkejä, jotka kertoivat viime vuoden kuolonuhrien lukumäärän kyseisellä tiellä. Pientareelle oli jopa pystytetty tolppia, joiden huipussa oli kolaroituja autoja muistuttamassa liikenneturvallisuuden tärkeydestä.

Aurinkokin vilahteli välillä

Turistia vietiin paikasta toiseen, mikä tietysti kelpasi. Albanyssa maasto on vuoristoisempaa kuin täällä Perthissä, ja maisemat olivat kerrassaan huikeaa katseltavaa. Kävimme rannalla, jossa perheen tuttavapariskunta oli vihitty, ja sanon minä, että olihan paikka sanoa "tahdon"! Vesi oli kirkasta, ja aaltojen muodostumista pystyi tarkkailemaan selkeästi. Valkoinen hiekka tuntui varpaissa perunajauholta ja se valehtelematta vinkui, kun laahasi jalkoja maata pitkin. Oli minulla myös sen verran tuuria matkassa, että näin vilauksen valaan pyrstöstä ja toisesta evästä. Maailman kaunein valas - ryhävalas - köllötteli vain 100 m päässä rannasta.

The Little Beach. Ihan kiva vihkiranta..

Hetkeä ennen kuvaa luisuin tolta kiveltä karhuasennossa takaperin alas - en osannu arvata, kuinka liukas se oli :D

Ryhävalas, tai niin mulle ainaki sanottiin :D

Merieläimiin liittyi myös vierailu valasasemalla. Paikka oli museoksi muutettu asema, jossa aina vuoteen 1979 asti otettiin talteen mm. valaista saatavaa rasvaa. Kuvat valaiden teurastamisesta kansilla, joilla kävelimme, eivät olleet kaunista katseltavaa. Merenlahti näytti puhtaalta, ja olikin vaikea kuvitella vesi punaiseksi valaanverestä. Paikka oli joka tapauksessa mielenkiintoinen, ja esillä oli jopa sinivalaan luuranko. Olihan se valtava! Lyhytelokuvan mukaan sinivalas painaa yhtä paljon kuin 30 norsua, ja pelkästään sen kieli on yhden kärsäjätin kokoinen. Valaan pituutta verrattiin suureen matkustajalentokoneeseen.

Sinivalaan luut. Leukaluu ei näköjään ees mahtunu kuvaan

Yksi päivistä kulutettiin tutustumalla australialaiseen metsään. Kävelimme Jättiläisten laaksossa rautarakennelmaa pitkin aina 40 m korkeuteen puiden huippujen tasalle. Rautasillat olivat vesisateesta liukkaita ja lisäksi ne heiluivat uhkaavasti. Puut olivat kuitenkin näkemisen arvoisia; osa oli jopa 400 vuotta vanhoja ja erään rungon ympärysmitta oli 12 metriä! Paluumatkalla vierailimme mm. juusto-, toffee-, hunaja-, siideri- ja viinitiloilla. Olipa tien varrella muutakin katseltavaa - erilaisia liskoja ja termiittikekoja nimittäin.

Tällasta retkielämää :)

Sateelta suojassa 

Tutustuin ennen matkaamme Albanyn tarjontaan, ja pari toivettani saatiin toteutettua. Näin nimittäin koiran päätä muistuttavan kiven (kyllä, turistinähtävyys) ja kävimme kallioisella alueella katsomassa kahta luonnonihmettä. The Gap oli kalliossa oleva halkeama, jonne vesi iskeytyy voimalla leviten pitkin seinämää. Tuntuikin kuin taivaalta olisi satanut suolavettä. Pudotus jyrkänteeltä oli vaivaiset 25 metriä, ja lasten kanssa olikin oma jännityksensä tehdä turistikierrosta. Toinen muodostelma oli The Natural Bridge. Sillan muotoista kivimuodostelmaa ei voinut muuta kuin ihailla, englannin sanavarastoni ei riittänyt kuvailemaan, kuinka vaikuttava tuo taideteos oli.

The Dog Rock. Kiven mukaan oli nimetty mm. kaupungin ostoskeskus...

The Gap. Ei voinut muuta kuin ihailla meren valtavaa voimaa.

The Natural Bridge. Tää oli aivan mielettömän hieno

Eilen, kun palasimme etelästä, odotti minua kotona yllätys - tilaamani sähköviulu oli viimein tullut! Vaikuttaa todella hyvältä kapistukselta, vaikkei ääni tietenkään vastaa oikeaa viulua. Saammekin perheen tytön kanssa duon pystyyn, sillä neitokainen soittaa pianoa. Huomenna palataan takaisin arkeen, kun lapset suuntaavat jälleen kouluun. Onneksi sää näyttää paranevan päivä päivältä - ei tarvitse kuluttaa tietokoneen akkua niin paljon ;)