Dean's birthday party

Juhlista on nipin napin selvitty, ja yöunia kertyi huikeat kolme tuntia. Tarjouduin toimimaan illan valokuvaajana, mikä osoittautui nappivalinnaksi, sillä sain hyvän syyn mennä juttelemaan uusille kasvoille. Joukossa oli myös oikeastaan kaikki perhetuttavat, joiden kanssa olen Australian reissun aikana ollut tekemisissä, ja siksi ilmassa olikin ripaus haikeutta omalla kohdallani. Monille sanoin goodbyet luultavasti viimeistä kertaa, ja aamulla yövieraiden lähtiessä oli tippa linssissä. Ihmiset ovat aivan liian ihania!

Vieraat ohjattiin suoraan auringonlaskun aikaan kattoterassille, jossa osterimies tarjoili tuoreita ja paikallisia merenantimia alkupaloiksi. Shampanjalasi kätösessä ja osterikuori toisessa tunsin itseni hyvin fiiniksi.

Osterin päälle sai valita mieleisensä päällysteen makua antamaan. Ensikertalaisena luotin konkareiden suosituksiin, ja sainkin maistaa hyviä yhdistelmiä. Kulautettuani mömmön kurkkuuni päätin ottaa kuoren kotiin matkamuistoksi. Oli kyllä hyvää, vaikkakin hieman limainen kokemus kieltämättä.

Mirelle on valloittava huumorinainen, jonka kanssa viime vuonna istuttiin saunassa ja juteltiin henkeviä. Viime hetkellä valmistunut uusittu kattoterassi kesti kuin kestikin suuren väkimäärän - olisi ollut mahtavaa saada kuva yläilmoista! Kutsuvieraita oli tosiaan noin 100.

Ja tässä kaksi elämäni tärkeimpiin ja parhaimpiin ihmisiin lukeutuvaa hymynaamaa. Hostvanhempani Kate ja Dean - ei ole olemassa sanoja kuvaamaan sitä kiitollisuuden määrää, jota näitä kahta ihanuutta kohtaan tunnen. Ikävä on jo nyt <3

Alakertaan siirryttäessä saatiin täyttää vatsaa paellalla, jota kokki valmisti suurella pannulla. Riisiä, simpukoita, papuja, katkarapuja, kanaa ja ravunjalkoja - namskis! Ja pinkki lautanen tietenkin kruunasi koko nautinnon.

Michelle on yksi ihanimmista persoonista, joihin olen täällä tutustunut. Tämä englatilaisleidi asuu miehensä Paulin kanssa Albanyssa, jossa he majoittivat meitä neljän yön ajan viime vuonna. Olen tuntenut olevani samalla aaltopituudella keskustellessamme koti-ikävästä ja Australian kuumuudesta, sillä Michelle on asunut täällä vasta muutaman vuoden. Hän on myös yksi harvoista, joka piti salmiakista :)

Musiikista huolehti taitava kitaristi, jonka laulut saivat vieraat hyvälle tuulelle. Itse en lauluja oikeastaan tunnistanut ja ehkä hyvä niin - muuten olisin saattanut päätyä itsekin mikrofonin taakse, kuten kuvan Paul ja Len. Molemmat ovat Deanin sukeltajaystäviä, ja he olivat syksyllä kanssamme telttailemassa järvellä. Mukavia ja niin ystävällisiä nallekarhuja kumpainenkin.

Sain kutsua juhliin kavereitani, mutta päätin pyytää vain Sharissan kanssani fiilistelemään. Sharissa saapui Perthiin samana päivänä kuin minä, ja lähtee kotia kohti viikkoa ennen minua. Ikävä tulee olemaan, taitaa olla Hollannin reissu tiedossa jossain vaiheessa :)

Jotta vatsa ei päässyt tyhjenemään, oli allasgrillissä kana- ja lihatikut tirisemässä. Lisäksi väen joukossa kiersi sushitarjottimia, joista jokainen sai napsia mielensä mukaan purtavaa. Kuten viime postauksessa totesin, ruokapuoli oli enemmän kuin kunnossa!

Alakerran terassilla oli pari tällaista tynnyriä, ja jäämurskan seasta sai etsiä itselleen olutta, long drinkeja ja siideriä. Viinipöydästä vieraat löysivät niin valkoista kuin punaistakin väriä, ja aamun tyhjien pullojen määrän perusteella moni hyödynsi tarjoilut tehokkaasti.

Kävihän siinä sitten niin, että poloinen Suomi-tyttö heitettiin aussilaiseen tapaan kenkineen, hameineen ja juomineen lämmitettyyn altaaseen, pariinkin otteeseen. Surffilaudan päällä taiteilee Mirellen aviomies Jason. Altaassa oli parhaimmillaan parikymmentä uimaria polskuttelemassa - myös vapaaehtoisesti.

Deanin vanhemmat Marilyn ja Terry. Pariskunta vierailee meillä viikoittain, ja heistäkin on tullut puolen vuoden aikana läheisiä. Tällä viikolla he auttoivat suuresti juhlien järjestelyssä, ja itse saan nauttia hyvistä vinkeistä Balia varten. He ovat vierailleet saarella jo 30 kertaa!

Juhlat olivat oikeastaan ensimmäinen kerta, kun lapset jätettiin ilonpidon ulkopuolelle. Natika ja Declan katselivat yläkerrassa elokuvaa aikuisten ilakoidessa alhaalla ja menivät aikaisin nukkumaan. Unohtumattomat kekkerit, oli mieletöntä olla mukana!

//Thank you everyone for such a great party! As I was telling last night, I'm leaving Perth in couple of weeks and I'm really getting upset about it. I have met so many wonderful people while staying with Kate and Dean - I'm really going to miss you all! <3

"Kotiranta" Sorrento Beach

Päivät hupenevat hupenemistaan, mistä en pidä sitten yhtään! En todellakaan ole hankkinut aamukampaa jäljellä olevien päivien laskemista varten. Tämä viikko on hurahtanut kuskaillessa lapsia harrastuksiin sekä auttaessa juhlajärjestelyissä. Tänään on iso päivä, kun noin 100 vierasta täyttää talon Deanin (hostisäni) 40 ikävuotta juhlien. Ruoka- ja juomapuoli näyttäisi olevan kunnossa, ja allasbaariin ostettiin jopa diskopallo yötaivasta värittämään. Saa nähdä, kuka on uimassa ensimmäisenä!

"Dean's BootCamp" koostui olutlaatikoiden rahtaamisesta yläkertaan..

Keskiviikkona menin rantapicnicille ystäväni kanssa, kun huomasin pienen ihmisjoukon jonkin möykyn ympärillä. Kävelimme lähemmäs, ja siellä oli valtavan iso merileijona! Oli huvittavaa, kun en tiennyt otukselle suomenkielistä saati englanninkielistä nimeä. Eläimen virallinen nimi on kuitenkin pienen googletuksen jälkeen etelänmerinorsu. Harvemmin kotijärvellä törmää. Norsu näytti niin reppanalta siinä hiekalla maatessaan, nenän osuessa välillä meriveteen aallon tullessa ylemmäs. Viime päivien aikana kuitenkin selvisi, että mursu nautti saamastaan huomiosta, sillä se loikoili rannalla eiliseen asti! Asiantuntijat epäilivät sen tulleen lepäämään pitkän kalastusretken päätteeksi. Normaali elinympäristö etelänmerinorsulle on Etelämanner. Pituutta tälle urokselle oltiin arvioitu 4,25 metriä ja painoa jopa 2000 kiloa!! Melkoinen mammuttieläin siis kyseessä.

Pikku päikkärit meneillään

Söpöläinen

Keskiviikkona paikalla oli vain muutama kymmenen ihmistä, ja televisio ja lehdistö olivat vasta saapuneet paikalle. Kiitos median norsu nousi nähtävyydeksi, ja olemmekin saaneet nauttia valtavista liikenneruuhkista viimeiset pari päivää. Otus siis majaili "kotirannallani" vain kymmenen minuutin kävelymatkan päästä kotoani, ja autot parkkeerasivat ihan lähelle meitä päästäkseen näkemään tuon poseeraajan. Kävin katsomassa hurmuria yhteensä kolme kertaa. Se haisi pahemmalta kuin uitettu koira, mutta oli niin sympaattisen oloinen heitellessään hiekkaa selälleen pienen pienillä kätösillään (millä nimellä niitä kutsutaan??) ja päästellessään "sulosointuja" pääni kokoisella kidallaan. Australialainen ystäväni totesi minun olevan onnekas, kun sain todistaa tällaista ryntäystä Sorrennon kaduilla.

Se väkimäärä oli jotain käsittämätöntä..

Viimeiseksi neljäksi viikoksi aloitin uuden harrastuksen, joka on vienyt neljä tuntia tästä viikostani. Kate (hostäitini) käy joka aamu tuon samaisen "mursurannan" puisto-osuudella BootCampissa, jossa ohjaaja laittaa kuntoilijat treenaamaan armeijameiningillä. Homma on todella kallista, mutta huomasin ilokseni hyvän tarjouksen neljäksi viikoksi ja päätin kokeilla. Enkä kadu yhtään! Tunnin aikana juostaan paljon ja tehdään kuntopiiriä, jossa mm. nostellaan painoja, punnerretaan, kyykätään, nyrkkeillään ja treenataan vatsalihaksia. Ensimmäisellä kerralla olimme alkuverryttelyksi X-hippaa, joka tuntui aikuisten kanssa niin naurettavalta, ettei jalkojen välistä konttimisesta ollut tulla mitään. Aamutreenit ovat kello 6, ja olen jaksanut mennä sinne kahtena aamuna. Onnekseni iltasessiot tiistaisin ja torstaisin sallivat pidemmät aamu-unet.

Ensimmäisen treenikerran jälkeen lihakset olivat aivan jumissa, mutta nyt kuuden kerran jälkeen ei kipua oikeastaan tunnu enää ollenkaan. Luulin, etten pystyisi tekemään edes yhtä punnerrusta ennen kuin menin tuonne. Ohjaajan huutaessa "sitten 20 punnerrusta" sai minut lähinnä nauramaan aluksi, mutta kun näkee 30:n hengen porukan yrittävän tosissaan kuntotasosta riippumatta, ei pysty itsekään luovuttaa! Jos joku esimerkiksi hörppää vettä ilman lupaa, tulee siitä rangaistus koko porukalle, mikä nostaa ryhmähenkeä aivan uudelle tasolle. Tänään juoksimme vyötärölle kiinnitettävä laskuvarjo perässä, ja tuulen vastustaessa etenemistä kohoaa kunto varmasti. Myös hiekalla juokseminen tuntuu laittavan jalat ja keuhkot koetukselle.

Näissä maisemissa kelpaa vetää loppuvenyttelyt

Viime hetken kunnonkohotus siis ennen kuin pääsen hiihtoladuille (toivottavasti) kotona! Täytyy myöntää, että yksi syy kuntoilulle on myös se, että haluan varmistaa painon pysyvän aisoissa. Minua ennen hostperheessäni oli saksalainen vaihto-oppilas kuuden kuukauden ajan, ja hän otti kroppaansa 15 lisäkiloa kotimatkalle! Onneksi minulle kerrottiin tästä hyvissä ajoin, ja olen kerennyt mietiskellä, kuinka paljon ruokaa suuhuni ladon. Painon kehityksestä ei ole tietoakaan, sillä en ole astunut vaa'alle pian puoleen vuoteen! Jo kotona haastoin itseni ja päätin, etten halua tietää kiloistani täällä olon aikana. Kannattaa kokeilla puntaritonta elämää - olo on paljon parempi, kun ei tarvitse kauhistella jokaista uutta tai menetettyä grammaa viikoittain.

Kate luki juuri Facebookista, että merinorsu on tullut takaisin. Taisi sekin huomata, kuinka vastustamattomat hiekkarannat täällä on. BootCampilaiset eivät ole tästä paluusta kovin innoissaan - autolle ei meinaa löytyä parkkipaikkaa edes aamukuudelta...

Tänään lämpöä 38.. Voi olla, että on au pair, joka hyppää ekana allasbaariin illalla!

Ja kirjoitettu lauantaina..

Singapore osa 2

Little Indian kukkaloistoa

Lauantai Singaporessa olikin täysin suunniteltavissa ilman minkäänlaisia passi- tai muita pakollisia asioita. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin metrolla Little India -kaupunginosaan, joka oli täynnä intialaisten pyörittämiä yrityksiä, pääasiassa "tilpehöörikauppoja" ja ravintoloita. Harmikseni olin yli tunnin etuajassa, sillä kaupat aukesivat vasta kello 11. Päätin tehdä kierroksen läheisellä markkina-alueella, jossa nappasin dollarilla omena-kirsikka-sekoituksen mehubaarista ja ihmettelin ihmisten määrää. Tuolla turkkilaista basaaria muistuttavalla kauppapaikalla tuli ensimmäistä kertaa ajatus: "Mitä hittoa mä teen täällä yksin?". Sitten muistin taas olevani Singaporessa, ja ajattelin, että enköhän täältäkin selviä.

Mehubaarit oli vastutamattoman värikkäitä ja niin käteviä - dollari myyjän kätöseen, ja vitamiinipommi omaan :)

Parin tunnin karttaharhailun jälkeen löysin tieni taas Pikku-Intian pääostoskadulle, jolla hoksasin halvan henna-tatuoitsijan. Nuo ruskeat koristeelliset koukerot ovat jo pitkään kiehtoneet minua, vaikka monenlaisia allergiareaktiokuvia olenkin verkossa nähnyt. Päätin silti kokeilla, eikä tuommoinen kaunis kukkakuvio kämmenselässä pysyvänäkään ihan pahalta näyttäisi! Intialaisneito lupasi kuvan pysyvän iholla viikon, mutta kylläpä vaan on muste jo melko lailla kadonnut. Lounaaksi söin intialaisen ruoan suurena ystävänä tulisen kana-annoksen erilaisten herkkukastikkeiden kera. Niin halpaa, niin hyvää - Singaporeen voisi palata pelkästään ruoan vuoksi!

Olisko kiva tatuointi?

"Hiilihydraattiöverien" jälkeen hyppäsin jälleen metroon, joka vei minut Singaporen eteläiselle rannikolle. Sieltä kävelin noin kilometrin mittaista siltaa pitkin Sentosa-saarelle, jolla on monia luksushotelleja ja viihdekeskuksia kuten Universalin teemapuisto. Tuossa vaiheessa vatsa pulleana, rakot jaloissa ja hiki selässä olin melko täynnä kävelemistä, kun onnekseni huomasin Hard Rock Cafen merkin. Kuinka sopivaan paikkaan sainkin pitää pienen tauon ja nauttia makean cocktailin. Matkasin vielä vaaleanpunaisella ilmaisjunalla saaren tekohiekkarannoille, jonne hiekka oli rahdattu aina Havaijilta saakka. Pieni ja auringoton ranta ei oikein vetänyt vertoja Perthin unelmarannoille, joten melko nopeasti lähdin sieltä tällä kertaa violetilla junalla pois.

Tauko!

Retkeilyn jälkeen oli minun pakko ottaa pienet nokoset ennen kuin suuntasin Singaporen viralliseen Hard Rock Cafeen, jossa tein vain lyhyen lenkin kitarakokoelmaa ihaillen. Sieltä lähdin Merlion-patsaan juurelle seuraamaan Marina Bay Sands -hotellin jokailtaista valoshow'ta. Illan hämärtyessä turistit napsivat kameroillaan kuvia kaupungin valoista, ja itsekin koitin saada otoksia tuosta hotellin hienosta ilmaisesityksestä. Lopuksi taivaalla pamahti pari ilotulitusta, ja päätin lähteä etsimään vielä tuota ylihyvää ruokaa, vaikka vatsa ei tuhdin lounaan jäljiltä murissutkaan. Muovipöytiä ja -tuoleja täynnä oleva ruokakojukasauma vilisi asiakkaita, ja sainkin illallisseuraksi ventovieraita kasvoja. Söin nuudeliannoksen, jonka lisukkeena oli katkarapuja ja mustekalan paloja. Yksinkertaista, mutta hyvää! Paikallinen Tiger-olut kruunasi viimeisen iltani Singaporessa.

Taustalla Merlion-patsas ja Singaporen pilvenpiirtäjät

Marina Bay Sandsin Wonder Full -valoshow

Eipä mustekala maistunu oikeen miltään, mutta onpa kokeiltu :)

Sunnuntaina kotia kohti lähtiessäni minulle selvisi, että itse lentokenttäkin oli myös nähtävyys. Muutaman tunnin luppoajallani kiertelin yhdessä kolmesta terminaalista ja löysin mm. hotellin, kuntosalin, pienen elokuvateatterin ja auringonkukkapuutarhan! Viihdehuoneessa oli mahdollista pelata konsolipelejä tai jopa lanittaa tietokoneilla. Ilmaisia nettipisteitä löytyi pitkin käytäviä, ja löhöilytuolit kutsuivat väsyneitä matkalaisia lepäämään telkkariohjelmien ääreen. Lentokenttäoppaasta luin, että toisissa terminaaleissa oli lisää puutarhoja, ja ilmeisesti jossain pääsi virkistäytymään katolla olevassa uima-altaassakin. Myyjien jakaessa ilmaisnäytteitä kalliista suklaamerkeistä olin vakuuttunut paikan saamasta tittelistä - lentokenttä valittiin viime vuonna maailman parhaaksi.

Terminaali 2:n auringonkukkapuutarha

Pieni faktapläjäys niille, joita kiinnostaa :) Singapore sijaitsee Kaakkois-Aasiassa Malesian ja Indonesian välissä. Se on pienistä saarista koostuva kaupunkivaltio, jonka pääsaari on vain Suomen pääkaupunkiseudun kokoinen. Siitä huolimatta Singaporessa asuu noin viisi miljoonaa ihmistä, mikä tekee kaupungista yhden maailman tiheimmin asutuista. Korkeat pilvenpiirtäjät ja kerrostalot reunustavat teitä - tilanpuutten vuoksi on pakko rakentaa ylöspäin. Virallisia kieliä on neljä, joista yksi on englanti, ja sillä pärjäsikin ilman minkäänlaisia ongelmia. Singaporen ilmasto on trooppinen, ja hiostava kuumuus onkin yksi syistä, joiden vuoksi en kaupungissa osaisi kuvitella asuvani. Aurinko pysytteli (saaste)pilvien takana koko viikonlopun eikä tuuli puhaltanut juuri ollenkaan. Tuntuikin oudolta levittää aurinkorasvat aamuisin, mutta oli se tehtävä UV-säteilyn ollessa kuitenkin niin voimakas. Mukava paikka piipahtaa pariksi päiväksi, mutta en Suomesta pelkästään Singaporeen lähtisi lentelemään.

Leijonakaupunki Singapore osa 1

Kalaleijonaa kuvaava Merlion-patsas on Singaporen tunnus

Parhaiten Singaporea kuvailevat adjektiivit olisivat siisti, turvallinen ja toimiva. Kaupungin todella selkeällä metrolla pääsin säästämään jalkojani edes hieman ja löysin tieni niin Suomen suurlähetystöön kuin kapselihostelliinikin. Iltaisinkaan ei tuntunut pelottavalta tepastella yksin kaduilla, vaikka länsimaalaiset kasvoni paljon katseita tuntuivatkin saavan. Kaupungin siisteydestä pidettiin huolta vuorokauden ajasta riippumatta. Työntekijät joko riippuivat metrien korkeudessa vaijerien varassa ikkunoita pesten tai rullaportaissa siivousrättiä seinää vasten vetäen. Roskan roskaa en kertaakaan metron lattialla nähnyt.

Lentokoneessa nuokkumisen ja parin tunnin lentokentän kylmällä kivilattialla torkkumisen voimilla pärjäsin koko perjantaipäivän. Heti suurlähetystön avattua ovensa menin hoitamaan passiasiani, joka ei tietenkään sujunut sulavasti. Olin edellispäivänä vetäissyt puukolla sormeeni mojovan viillon, jota peitti söpö Pikku Myy -laastari. Eihän siitä tuhannen rypyillä olevasta etusormiparasta mitään kuvaa saanut otettua! Olin jo varma, että tähän tyssäsi koko homma, mutta onneksi sain kuvauttaa toisen sormen. Seuraavat viisi vuotta pitäisi sitten vain muistaa, mikä sormi se oli :) Passia nyt kuitenkin odotellaan, että kai sinne kaikki tarvittavat tiedot saatiin talletettua. Kuin kannustaakseen väsynyttä matkalaista vetolaukkuni päätti vielä juuttua rullaportaiden yläpäähän, ja jouduin pomppimaan takaisin portaita vastavirtaan. Eihän siinä voinut kuin nauraa, reissusta tulisi varmasti unohtumaton!

Eksyin näin söpölle kadulle muslimikaupunginosassa

Suunnistustaidoillani lähdin etsimään hostelliani ja totta kai  kuljin tietä väärään suuntaan aina parin kilometrin päähän asti. Eihän siinä voinut syyttää kuin itseään, ja todeta, että olinpa fiksu, kun heitin lenkkarit lopulta pois laukusta. Viikonlopun saldona ovat lipsuttimien taikomat verihaavat jalkapöydissä ja varvassandaalien loihtimat ennennäkemättömän ällöttävät ja kipeät rakot varvasväleissä. Mieltä piristi kuitenkin uudenkarhea ja siisti kapselihostellini, jossa sai enemmän yksityisyyttä verrattuna tavalliseen hostelliin. Huoneessani oli 11 muuta tyttöä omissa lokeroissaan, joihin sai vetää verhon eteen suojaksi. Loistokeksintö, suosittelen ehdottomasti yöpymään tuollaisessa budjettipaikassa, jos tarjoutuu mahdollisuus!

Tais kaikki muut tytöt olla aasialaista syntyperää mun huoneessa.

Jopa oma pieni telkkari oli sovitettu tuohon pieneen koloon!

Sydneystä kirjoittaessani taisin mainita, että haluan aina päästä johonkin korkealle tutkimaan uutta kaupunkia. Singaporessa päätin tutustumisen tehdä Marina Bay Sands -hotellin katolta, jonne oli rakennettu näköalakansi. Yläilmoista näki sumusta huolimatta aina Malesian ja Indonesian saaristoihin saakka, ja vilkasimpa katolla olevaa "maailman reunalla" -uima-allastakin. Altaasta saa otettua kuvia, jotka näyttävät siltä, kuin uimari olisi aivan katon reunalla. Tuo viihdyke oli tarjolla kuitenkin vain hotellin asiakkaille. Viiden tähden hotelli oli muutenkin jokaisen kävelyaskeleen arvoinen, sen verran hienosti oli rahaa pantu palamaan. Kolmesta tornista koostuvan rakennuksen ala-aula oli täynnä turisteja, ja paikan yhteyteen oli rakennettu jopa oma ostoskeskuksensa. Singaporelaiset rakastavat shoppailua, mutta enpä löytänyt mitään silmääni miellyttävää Pradan, Guessin tai Louis Vuittonin liikkeistä kotiin vietäväksi ;)

Sää oli tosi sumuinen koko viikonlopun ajan. Johtunee ainakin osittain ilmansaasteista.

Marina Bay Sands -hotelli ja turisti. Näköalakansi oli kolmen tornin päällä olevan "laivan" vasemmassa päädyssä.

Maailman suurin maailmanpyörä Singapore Flyer

"Maailman laidalla" -uima-allas. Kyllähän tuolla kelpaisi lilluskella.

Toinen singaporelaisten rakastama asia on ruoka. Tähän kiinnostuksen kohteeseen tutustuin minäkin paremmin annoshintojen ollessa enemmän kuin sopivia kukkarolleni. Perjantain illallisen nautin Chinatownin kierroksen yhteydessä paikallisessa ruokahallissa. Parkkihallia muistuttava paikka oli täynnä pieniä kojuja, jotka valmistivat toinen toistaan erikoisemman näköisiä ruokia. Päädyin singaporelaiseen laksa-annokseen, joka koostui nuudeleista ja erilaisista merenelävistä. Olihan herkullinen 1,7 euron sijoitus! Jälkiruoaksi tilasin toisesta tallista papaijapirtelön, joka ei sekään 0,6 euron hinnallaan minua vararikkoon ajanut. Kiinalaisen uuden vuoden ollessa meneillään Chinatownissa riitti vilinää ja hevosen vuoden kunniaksi runsaasti hevoshahmoja. Halvoista katukaupoista ostin mm. syömäpuikkoja tulevaan kämppääni sitten joskus :)

Chinatownin hevosaiheinen katu

Laksa. Nuudeleita, katkarapuja ja "kalakakkuja". Liemessä kookoscurrya, päällä chiliä ja pala laksaa - paikallista yrttiä. Näin kertoo matkaopas, tiiä sitten mitä mun annoksessa oli, mutta nam!

Illalla valtavasta uupumuksesta huolimatta raahasin itseni ulos kaupungille, ja kävelin Raffles-hotellille. Askeleeni kuljettivat minut yllättäen hotellin Long Bariin, jossa maailmankuulu coctail Singapore Sling sai alkunsa jo vuonna 1915. Olihan minun pakko tuo juomasekoitus tilata, vaikka hinta vatsanpohjaa kirpaisikin. Maukkaan makean drinkin kylkiäisenä tarjolla oli maapähkinöitä, joiden kuoret heitettiin rennosti lattialle. Jutustelin parin englantilaisen kanssa niitä näitä, emmekä keksineet selitystä sille, miksi pähkinöiden kuorien täyttämä lattia oli hotellin mielestä hyvä juttu. Toisen juttutoverini jätettyä rahansa ja puhelimensa huolimattomasti baaritiskille, heitti baarimikko huvittavan kommentin: "Pitäisin parempaa huolta tavaroistani, sillä täälläkin voi olla varkaita. Vaikka tämä Singapore onkin." Nuo sanat mielessäni tunsin oloni entistä turvallisemmaksi suunnatessani kulkuni illan päätteeksi kapseliani kohti.

Pelkästään baaritiskillä ainaki viisi vierasta mun lisäksi nautiskeli Singapore Slingiä.

Olihan hyvä sekoitus! Maapähkinät maistu vielä paremmilta, ku kuoret sai heittää lattialle :P

Sanni suuntaa Singaporeen

Tänään siis lähtee lento viikonlopuksi pohjoista kohti, aina Singaporeen saakka. En ole ennen matkaillut aasialaisessa kaupungissa/maassa, ja se lisää innokkuutta tätä reissua ajatellen! Matkaoppaan mukaan Singapore on hyvä kaupunki "aloittaa tutustuminen" Aasiaan, ja löytyipä sieltä muutama mielenkiintoinen kohde, joissa on ehdottomasti päästävä käymään. Maassa on hieman erilainen meininki verrattuna maihin, joissa olen ennen käynyt. Huumeiden välittämisestä seuraa jopa kuolemantuomio - kertonee jotain maan tiukasta elämänmenosta. Hieman lievempinä juttuina huomasin, että purukumi on lailla kielletty eikä julkisella paikalla saa mutustaa eväitä. Jätän salmiakkipurkkani pitkin hampain kotiin, ihan vain varmuuden vuoksi.

Viime viikolla päästiin ratsaille, kun Natikan tätit oli hommannu meille hevostelutunnin :)

Matka Singaporeen tuli niin sanotusti pakollisena, sillä passini umpeutuu elokuun lopussa. Työjaksoni päätteeksi olen menossa Balille pariksi viikoksi, mutta Indonesiaan ei pääse, ellei passi ole voimassa vielä puoli vuotta maahanastumisen jälkeen. Suomen hallitus on päättänyt, ettei Australiassa voi suomalaista passia saada muuta kuin Canberrassa. (Asia on _hieman_ kiristänyt tunteita täällä - Ei tulisi mieleenkään lentää sormenjälkien vuoksi Suomesta Espanjaan - lentomatka on vastaava Perthistä Canberraan.) Tämä tietysti selvisi minulle vasta sen jälkeen kun saavuin sieltä, enkä halunnut matkustaa uudestaan kenguruparatiisin pääkaupunkiin.  Toinen vaihtoehto oli lentää Singaporeen, jonne myös lennot olivat hitusen halvemmat. Toivoa sopii, että suurlähetystö on asialla, ja saan passiasiani hoidettua - on muuten varmasti kallein passi ikinä!

Viimesiä kesälomapäiviä jääkaakaon merkeissä!

Hyvillä mielin olen silti totta kai menossa, vaikka "pakotettuna" matkaan "joudunkin" lähteä ;) On aivan mahtavaa päästä tutustumaan uuteen maanosaan (!!), maahan, kaupunkiin ja kulttuuriin! Pian ei tarvitse tullimiesten tai portsareiden naurella 10 vuoden takaiselle passikuvalleni, josta rakas iskänikin totesi: "Melkonen päärynäpää".

Passi ja hampiharja - check!

ps. kirjotettu torstaina..