Leijonakaupunki Singapore osa 1

Kalaleijonaa kuvaava Merlion-patsas on Singaporen tunnus

Parhaiten Singaporea kuvailevat adjektiivit olisivat siisti, turvallinen ja toimiva. Kaupungin todella selkeällä metrolla pääsin säästämään jalkojani edes hieman ja löysin tieni niin Suomen suurlähetystöön kuin kapselihostelliinikin. Iltaisinkaan ei tuntunut pelottavalta tepastella yksin kaduilla, vaikka länsimaalaiset kasvoni paljon katseita tuntuivatkin saavan. Kaupungin siisteydestä pidettiin huolta vuorokauden ajasta riippumatta. Työntekijät joko riippuivat metrien korkeudessa vaijerien varassa ikkunoita pesten tai rullaportaissa siivousrättiä seinää vasten vetäen. Roskan roskaa en kertaakaan metron lattialla nähnyt.

Lentokoneessa nuokkumisen ja parin tunnin lentokentän kylmällä kivilattialla torkkumisen voimilla pärjäsin koko perjantaipäivän. Heti suurlähetystön avattua ovensa menin hoitamaan passiasiani, joka ei tietenkään sujunut sulavasti. Olin edellispäivänä vetäissyt puukolla sormeeni mojovan viillon, jota peitti söpö Pikku Myy -laastari. Eihän siitä tuhannen rypyillä olevasta etusormiparasta mitään kuvaa saanut otettua! Olin jo varma, että tähän tyssäsi koko homma, mutta onneksi sain kuvauttaa toisen sormen. Seuraavat viisi vuotta pitäisi sitten vain muistaa, mikä sormi se oli :) Passia nyt kuitenkin odotellaan, että kai sinne kaikki tarvittavat tiedot saatiin talletettua. Kuin kannustaakseen väsynyttä matkalaista vetolaukkuni päätti vielä juuttua rullaportaiden yläpäähän, ja jouduin pomppimaan takaisin portaita vastavirtaan. Eihän siinä voinut kuin nauraa, reissusta tulisi varmasti unohtumaton!

Eksyin näin söpölle kadulle muslimikaupunginosassa

Suunnistustaidoillani lähdin etsimään hostelliani ja totta kai  kuljin tietä väärään suuntaan aina parin kilometrin päähän asti. Eihän siinä voinut syyttää kuin itseään, ja todeta, että olinpa fiksu, kun heitin lenkkarit lopulta pois laukusta. Viikonlopun saldona ovat lipsuttimien taikomat verihaavat jalkapöydissä ja varvassandaalien loihtimat ennennäkemättömän ällöttävät ja kipeät rakot varvasväleissä. Mieltä piristi kuitenkin uudenkarhea ja siisti kapselihostellini, jossa sai enemmän yksityisyyttä verrattuna tavalliseen hostelliin. Huoneessani oli 11 muuta tyttöä omissa lokeroissaan, joihin sai vetää verhon eteen suojaksi. Loistokeksintö, suosittelen ehdottomasti yöpymään tuollaisessa budjettipaikassa, jos tarjoutuu mahdollisuus!

Tais kaikki muut tytöt olla aasialaista syntyperää mun huoneessa.

Jopa oma pieni telkkari oli sovitettu tuohon pieneen koloon!

Sydneystä kirjoittaessani taisin mainita, että haluan aina päästä johonkin korkealle tutkimaan uutta kaupunkia. Singaporessa päätin tutustumisen tehdä Marina Bay Sands -hotellin katolta, jonne oli rakennettu näköalakansi. Yläilmoista näki sumusta huolimatta aina Malesian ja Indonesian saaristoihin saakka, ja vilkasimpa katolla olevaa "maailman reunalla" -uima-allastakin. Altaasta saa otettua kuvia, jotka näyttävät siltä, kuin uimari olisi aivan katon reunalla. Tuo viihdyke oli tarjolla kuitenkin vain hotellin asiakkaille. Viiden tähden hotelli oli muutenkin jokaisen kävelyaskeleen arvoinen, sen verran hienosti oli rahaa pantu palamaan. Kolmesta tornista koostuvan rakennuksen ala-aula oli täynnä turisteja, ja paikan yhteyteen oli rakennettu jopa oma ostoskeskuksensa. Singaporelaiset rakastavat shoppailua, mutta enpä löytänyt mitään silmääni miellyttävää Pradan, Guessin tai Louis Vuittonin liikkeistä kotiin vietäväksi ;)

Sää oli tosi sumuinen koko viikonlopun ajan. Johtunee ainakin osittain ilmansaasteista.

Marina Bay Sands -hotelli ja turisti. Näköalakansi oli kolmen tornin päällä olevan "laivan" vasemmassa päädyssä.

Maailman suurin maailmanpyörä Singapore Flyer

"Maailman laidalla" -uima-allas. Kyllähän tuolla kelpaisi lilluskella.

Toinen singaporelaisten rakastama asia on ruoka. Tähän kiinnostuksen kohteeseen tutustuin minäkin paremmin annoshintojen ollessa enemmän kuin sopivia kukkarolleni. Perjantain illallisen nautin Chinatownin kierroksen yhteydessä paikallisessa ruokahallissa. Parkkihallia muistuttava paikka oli täynnä pieniä kojuja, jotka valmistivat toinen toistaan erikoisemman näköisiä ruokia. Päädyin singaporelaiseen laksa-annokseen, joka koostui nuudeleista ja erilaisista merenelävistä. Olihan herkullinen 1,7 euron sijoitus! Jälkiruoaksi tilasin toisesta tallista papaijapirtelön, joka ei sekään 0,6 euron hinnallaan minua vararikkoon ajanut. Kiinalaisen uuden vuoden ollessa meneillään Chinatownissa riitti vilinää ja hevosen vuoden kunniaksi runsaasti hevoshahmoja. Halvoista katukaupoista ostin mm. syömäpuikkoja tulevaan kämppääni sitten joskus :)

Chinatownin hevosaiheinen katu

Laksa. Nuudeleita, katkarapuja ja "kalakakkuja". Liemessä kookoscurrya, päällä chiliä ja pala laksaa - paikallista yrttiä. Näin kertoo matkaopas, tiiä sitten mitä mun annoksessa oli, mutta nam!

Illalla valtavasta uupumuksesta huolimatta raahasin itseni ulos kaupungille, ja kävelin Raffles-hotellille. Askeleeni kuljettivat minut yllättäen hotellin Long Bariin, jossa maailmankuulu coctail Singapore Sling sai alkunsa jo vuonna 1915. Olihan minun pakko tuo juomasekoitus tilata, vaikka hinta vatsanpohjaa kirpaisikin. Maukkaan makean drinkin kylkiäisenä tarjolla oli maapähkinöitä, joiden kuoret heitettiin rennosti lattialle. Jutustelin parin englantilaisen kanssa niitä näitä, emmekä keksineet selitystä sille, miksi pähkinöiden kuorien täyttämä lattia oli hotellin mielestä hyvä juttu. Toisen juttutoverini jätettyä rahansa ja puhelimensa huolimattomasti baaritiskille, heitti baarimikko huvittavan kommentin: "Pitäisin parempaa huolta tavaroistani, sillä täälläkin voi olla varkaita. Vaikka tämä Singapore onkin." Nuo sanat mielessäni tunsin oloni entistä turvallisemmaksi suunnatessani kulkuni illan päätteeksi kapseliani kohti.

Pelkästään baaritiskillä ainaki viisi vierasta mun lisäksi nautiskeli Singapore Slingiä.

Olihan hyvä sekoitus! Maapähkinät maistu vielä paremmilta, ku kuoret sai heittää lattialle :P