Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä päivästä, kun aloitin matkani kohti Australiaa niin monien onnen- ja ikäväkyynelten saattelemana. Hassua, kuinka vanhaa kliseetä voisi toistaa loputtomiin - aika kuluu niin mielettömän nopeasti.
Pallon toiselle puoliskolle lähtiessäni päässä pyöri ajatukset siitä, kuinka juttu luistaisi vieraan isäntäperheen kanssa ja kuinka sopeutuisin uuteen kulttuuriin. Tuolloin ei käynyt mielessäkään, että sopeutuminen takaisin kotimaahan voisi tuottaa minkäänlaisia ongelmia. Nyt voisin kuitenkin jopa väittää, että tänne takaisin tulo on ollut vaikeampaa kuin Perthiin asettuminen - alkukesän niin iloisesti vastaanottavat kylmät ja sateiset kelit eivät ainakaan auttaneet asiaa mitenkään. Onneksi luontoäiti kuitenkin lämmitti kesän säät jopa Länsi-Australian asteiden tasolle, enkä joutunut käyttäämään toppahaalareita aivan koko kesätyöaikaani kettutarhalla!
Vuodessa ehti tapahtua paljon. Otin ensimmäiset itsenäistymisen askeleet muuttaessani pois äitin ja iskän huomasta - tai valvovan silmän alta - riippuu, mistä näkökulmasta asiaa miettii. Toki minulla oli aussiperheeni tuki ja turva koko ajan saatavilla, mutta opin tekemään kaikki päätökset itse, mikä on tuonut tietynlaista itsevarmuutta lisää. Yksi välivuoteni päätavoitteistakin toteutui, sillä sain viimein ajatuksen siitä, mitä haluan opiskella. Vaikka kauppakorkeakoulun ovi ei tänä vuonna auennutkaan, suunnitelma taloustieteiden opinnoista tuntuu ainakin vielä todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Päätöstä saattoi tukea, ja tukikin, se, että hostisäni oli opiskellut aikoinaan markkinointia ja rahoitusta. Toivottavasti ensi vuonna pääsen aloittamaan opinnot kyseisellä alalla!
Itsevarmuus lisääntyi myös yksin matkustamisen kannalta suunnattomasti. Viikko hostellissa Sydneyssä ja passinhakureissu Singaporeen tuntuvat näin jälkikäteen ajatellen huimaavilta, mutta sieltäkin vaan selvittiin! Suullinen englannin kielen taitoni parani huomattavasti, ja sain runsaasti rohkeutta käyttää kyseisen kielen lisäksi myös saksaa - olinhan saksalaisten au pairien kanssa tekemisissä lähes päivittäin. Opin, että kysymällä selviää mistä vain. Nyt puolen vuoden Suomessa oleilun jälkeen olenkin huomannut, että uskallan olla tietämätön ja tiedustella asioita myös suomeksi entistä enemmän. Ennen kun vieraalta neuvoa kysyminen oli usein se viimeinen vaihtoehto vaikkapa ostoskeskuksessa vessaa etsiessä.
Koska vietin aikaa todella paljon yksin, on kuluneena kesänä tullut välillä jopa tarve ottaa aikaa itselle, mitä jotkut ovat toisinaan hieman ihmetelleetkin. Tuollainen puolivuotinen kuitenkin vaikuttaisi vaativan jonkinlaista läpikäyntiä ja ajatusten kokoamista, varsinkin, kun ikävä Intian valtameren ääreen tuntuu olevan niin suuri. Olen juuri ja juuri kyennyt väsäämään kuvakirjan matkasta, sillä valokuvien katselu nostaa ikävän pintaan ennenkokemattomalla tavalla. Osa minusta taisi todellakin jäädä koaloiden luo Australiaan. En tiedä, kuinka aion asiaan vaikuttaa, sen näyttäköön tuo niin vinhaa vauhtia liitävä aika.
Pelkään, että teksteistäni jää sellainen kuva, etten arvostaisi kotimaata tai läheisten kanssa vietettyjä hetkiä täällä enää lainkaan. Päin vastoin. Joudun myöntämään, etten ikävältäni ole kyennyt nauttimaan kesästä samanlaisella innolla kuin edellisvuosina. Silti on ollut sanoinkuvaamattoman ihanaa tavata läheisiä tauon jälkeen, muutenkin kuin Facebookin ja Skypen välityksellä. Muistelen laiturilla syötyjä jäätelöitä, mustikan perkaamisen ohessa vaihdettuja kuulumisia, vesisotia ja grillaushetkiä lämmöllä vielä moneen kertaan tässä 18,3 neliön asunnossani Turun syysiltojen hämärässä. Ohimennen sanoen syksyn ja talven pimeät ja niin kylmän koleat illat mietityttävät melko lailla - olenhan nauttinut lumettomasta ajasta nyt yli puolitoista vuotta!
Jälleen olen aloittamassa uutta vaihetta elämässäni. Paikka Turun yliopistossa mahdollistaa osallistumisen sellaisille kursseille, joista arvelen olevan jonkinlaista hyötyä kauppatieteiden opinnoissa ja elämässä ylipäätään. Tarkoituksenani olisi opiskella ainakin mm. kieliä, matematiikkaa ja psykologiaa. Keväällä odottaa sitten kunnollinen valmistautuminen valintakokeeseen. Tietynlaista jännitystä ja pelkoakin aiheuttaa se, etten tule saamaan ns. pysyviä kurssikavereita, sillä teen opintoja eri tiedekuntien välillä. Vuosi tulee olemaan täysin omista valinnoistani kiinni, aion suunnitella lukujärjestykseni kokonaan itse. Kuten toki muutkin yliopisto-opiskelijat, oman tutkinto-ohjelmansa puitteissa tosin.
Blogia olisi aikomus kirjoitella silloin kun runosuoni siihen kykenee, ja koen jonkin aiheen olevan kelvollinen julkaistavaksi. Tekstejä voi siis tiputella säännöllisen epäsäännöllisesti, niin usein kuin minusta tuntuu kivalta kirjoittaa. Oikein ihanaa ja antoisaa syksyä kaikille, erityisesti niille, jotka aloittelevat uutta sivua elämässään!
//
It's been a year since I stepped into the plane and headed to Australia for my adventure. I could use the phrase "Time flies" million times - it really is true.
A year ago I was worried about how I would get along with my host family and the new culture in Down Under. But I never thought that coming back to Finland would be a problem too. Now I think it was even harder than getting used to Perth, which I could have never guessed. The cold weather and the countryside were a bit of a shock after the six months in the city and mostly sunny weather. Luckily Mother Nature made the summer of Finland extremely warm, which I haven't been complaining about. Actually my first thought after noticing the +30 degrees heat was "Oh, finally it feels like home". Then I realized I was at home, in Finland.
The past year has taught me a lot. I left home for the first time for such a long period, seven months. I have become much more independent as my parents weren't around. Of course I had the support of my lovely host family, but after all I made all the decisions by myself. And this has given me a lot more self-confidence. Besides one of my biggest aims for the gap year came true as I got an idea about the subject I want to study in the university. Even though I didn't get into the university of economics, at the moment I feel like that's the thing I want to do in the future. One of the reasons which have supported my choice, was the fact that my host dad had studied marketing and financing. Hopefully I'll get in next year!
 |
| <3 |
In terms of travelling alone I got much more confidence as well. I feel dizzy when I think about the hostel week in Sydney and the passport trip to Singapore, but I came back alive! My English is now so much better than before the gap year, at least the understanding and speaking. My German got better too - thanks to spending time with German people nearly every day. During the summer I have noticed that I also dare to use my Finnish more (I wasn't shy before the trip, don't get me wrong). It was the last choice to ask for help in a shopping mall before my adventure, but now I dare to be "clueless". I also got into the "small talk" which we don't really do in Finland.
The seven months abroad were the best ones of my life. It has been really hard to adjust to Finland again and almost the whole summer I spent comparing Perth to my home country. Of course I've been enjoying the time I've been meeting up with my friends and having family dinners, but those seven months really needed/need time to go through. I really miss the ocean and of course the people I met in Down Under. The laid-back lifestyle was just awesome and the sunny days with barefoot-walking-Aussies are memorable. I really did lose a part of me in Australia and I'm not sure how to deal with this fact yet. Some day I'm going back, that's for sure. For how long - I don't know. But now I need to get forward in my life and get a degree in Finland.
 |
| <3 |
We are getting ready for the winter and I'm pretty afraid of the coldness and darkness as I've been living with the snowless season for about 1½ years. We'll see how I'll cope with this! Hopefully we will get lots of snow so that I can do snowboarding after such a long break. And Australia, you are getting ready for the summer! Hopefully the spring in Perth is not going to be as rainy as last year - was it the rainiest one in 60 years or something? Anyway, enjoy and be patient for the summer, it's sooner than you even realize!
Anyway, I'm going to write some texts every now and then - when I get the inspiration. Writing in Finnish is natural for me - surprise - but I guess I could write a short extra in English as well, at least sometimes. If there is someone who's reading this :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti