Apinoista innostuineina päätimme seuraavana päivänä hankkia itsellemme taksikuskin, joka veisi meidät paikalliseen elefanttitarhaan. Löysimmekin joukon ajurimiehiä hotellimme ulkopuolelta ja aloimme hieroa kauppaa matkan hinnasta. Autossa tuoksui riisi, mikä johtui kojelaudalla olevasta uhrilahjasta, joita balilaisnaiset väkersivät kasoittain joka aamu. Näitä hindujen jumalille tarkoitettuja koristeellisia kukka- ja riisikasoja saattoi bongata mitä ihmeellisimmistä paikoista - oli varottava, ettei epähuomiossa astuisi päälle.
Matkan aikana näimme lisää balilaista liikennekulttuuria, joka vaikutti länsimaalaisen silmiin kaaokselta. Vasemmanpuoleisessa liikenteessä skootterit huristivat ohi taksin molemmin puolin, kun autot jumittuivat ruuhkaan. Yhtään pahasti kolaroitua autoa emme kuitenkaan koko reissun aikana nähneet! Myös rupattelutuokiot kuljettajan kanssa avarsivat tietämystämme muun muassa riisinviljelystä, koulujärjestelmästä ja asumismuodoista. Balilaisen kodin pihapiirissä asuu muutama perhe omissa pikkutaloissaan, joita yhdistää yhteinen temppeli sisäpihalla. Tontin ostoa ja rakennuslupaa varten on lupa kysyttävä hengelliseltä johtajalta, siis ilmeisesti papilta.
 |
| Liikennekulttuuria hiljaisella kadulla |
Elefanttipaikalle saapuessamme meidät ohjattiin suoraan norsuratsastukseen. En ollut ikinä nähnyt elefanttia, ja kokemus olikin epätodellisen tuntuinen. Istuimme Dumbon selkään kiinnitettyyn koriin, jossa puolen tunnin kävelykierros oli pomppuisa ja siksi niin huvittava - vatsalihastreeni tuli aivan itsestään! Norsun kuljettaja ohjaili ruttuista kärsänaamaamme vasaraa muistuttavalla työkalulla. Kävelykierroksen lopuksi poika ohjasi ratsumme uittoaltaaseen, ja hieman jännitimmekin jalkojen kastumista. Ratsastuksen jälkeen saimme syöttää puiston asukkeja bambu-puun paloilla ja halailla noita sympaattisia otuksia. Asettipa yksi hurmuri kukkaseppeleenkin kaulaamme.
 |
| Puistossa oli noin 30 norsua |
 |
| Heli ja seppeleen ojentanut kärsänsoittaja |
 |
Vauveli ei oo hukkumassa tässä kuvassa :D
|
Sisänpääsyn hintaan kuului myös elefanttiesitys, jossa norsutähdet kävelivät lankulla toisiaan hännistä kiinni pitäen, pelasivat kori- ja jalkapalloa sekä istuivat penkille hetkeksi lepäämään. Jossain vaiheessa kouluttaja pyysi yleisöä piilottamaan kameransa, ja yksi elefanteista imaisi kärsänsä täyteen vesikaivosta ja töräytti pisarat ilmaan katsomoa kohti. Voitte varmaankin arvata, ketkä seisoivat eturivissä... Märkä paita päällä yritin kovasti ajatella, ettei norsun räkä ole niin ällöttävää, ja suloisen vauvanorsun kylpyhetken seuraaminen vierailun päätteeksi saikin unohtamaan koko kommelluksen.
 |
| Kolme pientä elefanttia marssi näin... |
 |
Lepotauko!
|
Seuraavaksi taksikuljettajamme ehdotti, että vierailisimme paikassa, jossa jauhettiin kahvia pavuista, jotka eräänlainen kissaeläin on ensin syönyt ja ulostanut. Puutarhassa kasvatettiin myös muita mielenkiintoisia lajeja, kuten kaakaota, vaniljaa, sitruunaruohoa ja tupakkaa. Ilmaisessa turistikohteessa saimme henkilökohtaisen oppaan, joka kierroksen loppuvaiheessa vei meidät näköalapaikalle. Siellä ostettuamme kupin tuota "kissanpaskakahvia" saimme kaupan päälle kahdeksan erilaista tee- ja kahvikupposta maistettavaksi. Ei maistunut maailman kallein sumppi
(siis tämä kissakahvi - googletuksen perusteella useita satoja €uroja / kg) tällaisen kahvia juomattoman mielestä kovinkaan kummoiselta, mutta kotiinviemiseksi mukaan lähti suklaa- ja vaniljakahveja.
 |
| Tällainen sivettikissaksi suomennettu eläin syö ensin noita kahvipapuja ja ulostaa ne sitten ilman kuoria, minkä jälkeen pavut lähtevät puhdistukseen ja paahtoon! |
 |
| Turisti paahtaa papuja |
 |
| Turisti maistaa Kopi Luwak (=kissapaska) -kahvia |
 |
| Taakse aukesi kauniit näkymät riisiplantaaseille |
Ediksi esittäytynyt taksikuskimme halusi näyttää meille vielä toisenkin riisiplantaasin, joka oli kieltämättä silmiä hivelevän kaunis. Lisäksi hän vei meidät hopeakorupajalle toiveidemme mukaisesti ja keksi vielä pysähtyä erääseen matkamuistomyymälään ennen kuin vei meidät balilaiseen ravintolaan lounas-päivälliselle. Mies antoi meille käyntikorttinsa ja pyysi soittamaan, jos tarvitsisimme apua retkien järjestämisessä tai vain kyydityksessä. Hän siis odotteli meitä turistikohteiden ulkopuolella ja kuljetti paikkoihin koko päivän, mistä pulitimme noin 20 euroa - edullista siis. Hotellilla nautimme vielä iltauinnista täysikuun heijastuessa uima-altaan vedenpintaan.
 |
Näiden aterioiden ääreen kun pääsisi! Ja hintaahan mahtoi olla joku 3-4 euroa...
|
Viimeisen päivän aamuna suuntasimme joogatunnille, joka kesti puolitoista tuntia. Yläosattomat miehet ja raskaana olevat naiset ympärillämme yritimme olla hihittelemättä, ja tunnin lopuksi hyräiltävä "Ammmmm" koetteli nauruhermojamme melko tavalla. Päätimme vaihtaa vielä hotellia Ubudissa, sillä edeltävässä huoneessamme leijaileva ummehtunut haju ja kosteus eivät olleet kovin miellyttäviä. Löytyipä vessan tiiliseinän maalikerroksen alta aimo annos valkeaa homettakin.Vaihdon jälkeen loppupäivä kului Ubudin ihania pikku putiikkeja kierrellen, ja illaksi ostimme liput balilaiseen kecak-tanssiesitykseen. Siinä suuri joukko miehiä tuotti taustamusiikin suullaan ilman soittimia, ja hienoissa asuissa olevat naiset taipuivat mitä oudompiin tanssiasentoihin. Esityksen tarinassa eri muodoissa esiintyvä paha viekotteli näitä kauniita naisia kanssaan naimisiin. Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, mutta en ehkä toista kertaa tuohon puolitoistatuntiseen istumiseen ryhtyisi.
 |
| Kecak |
 |
| Kecak |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti