Kulttuurien risteyksessä Malesiassa

Kymmenpäiväinen matkamme Malesiaan alkoi maan pääkaupungista Kuala Lumpurista, jossa viivyimme pari yötä. Koska kaupungilla ei tuntunut olevan tarjota hirmuista lukumäärää ns. perinteisiä turistikohteita, painottui aikamme lähinnä kaduilla kiertelyyn. Pääsimme kuitenkin vierailemaan lähellä sijaitsevalla hindutemppelillä, Batu Cavesilla. Kulku luolaan rakennettuun temppeliin kävi vajaan 300 portaan kautta. Paikka oli hindulaisuudelle ominaisella tavalla hyvin värikäs, ja jumalten patsaita oli runsas määrä. Temppelissä pääsimme todistamaan myös uskonnollista rituaalia, jossa itämaisen musiikin tahdissa miehet puhdistivat patsaiden osia. Saimmepa otsaamme punaiset täplätkin paikalliselta uskonnonharjoittajalta.

Batu Cavesin sisäänkäynti

Temppelin ympäristössä juoksenteli myös näitä veijareita

Hindutemppelistä huolimatta Malesian valtauskonto on islam, mikä näkyi selkeästi Kuala Lumpurin kaduilla. Naisten kasvoja peittivät huivit, ja paikallisjunassa oli merkattuna jopa omia vaunuja pelkästään naisten käyttöön. Yritimme parhaamme mukaan muistaa kunnioittaa maan kulttuurillisia tapoja. Esimerkiksi kaikenlainen osoittelu koetaan epäkohteliaaksi, kuten myös esineen ojentaminen vasemmalla kädellä. Lisäksi jalanpohjan näyttäminen toiselle kengällä tai ilman tulkitaan loukkaavana. Näiden sääntöjen muistaminen kommunikaatiotilanteissa kävi välillä haastavaksi.

Päällimmäisenä Kuala Lumpurista jäi mieleen kiireinen liikenne ja kostea kuumuus sekä se, että länsimaalaisia vastaantulijoita oli yllättävän vähän. Kaupungin vilinä herätti minussa sisäisen pelon tulevasta neljästä kuukaudesta Shanghaissa; miten voisin viihtyä 24 miljoonan asukkaan kaupungissa, kun Kuala Lumpurin 7 miljoonaa tuntuivat jo liialliselta. Näkymät Traders Hotelin SkyBarista olivat kuitenkin niin upeat, että uskalsin toivoa löytäväni vastaavanlaisia maisemia Shanghaista.

Näkymä SkyBarista Petronas-kaksoistorneille

Seikkailumme jatkui pääkaupungista bussimatkan ja lautta-ajelun kautta Penangin saarelle, George Towniin. Kaupunki on listattu Unescon perintökohteeksi johtuen itämaisen ja länsimaisen arkkitehtuurin ja kulttuurin sujuvasta yhteensulautumisesta. Tämä näkyikin hyvin katukuvassa; lyhyehkön kävelyreitin varrella pystyi pistäytymään kiinalaisissa temppeleissä, syömään lounasta intialaisessa kaupunginosassa sekä ihailemaan kolonialismin mukanaan tuomia eurooppalaistyylisiä rakennuksia. Myös katutaide oli pikkukaupungissa suupieliä nostattavaa; harmaille betoniseinille oli taiteiltu jos jonkinlaisia teoksia ohikulkijoita piristämään. Matkaoppaiden mukaan George Townin olisi pitänyt olla yksi Malesian parhaista ruokakohteista. Tämä jäi meidän osaltamme kuitenkin harmiksemme kokematta, sillä emme sattuneet osumaan makunystyröitä erityisemmin hiveleviin ravintoloihin. Night marketilla saimme kuitenkin maistaa erikoisuuksia kuten kanansydäntä, rauskua sekä haita.

Turistikrääsässä eniten esiintynyt taideteos

Moottoripyöräjäbä

Pala rauskua banaaninlehdeltä tarjoiltuna

Penangin jälkeen oli aika sanoa heipat kaupunkikiertelylle ja suunnata rentoutumaan Langkawin saarelle, jonne matkasimme veneellä. Viikon aikana ehdimme kiertää saarta kattavasti. Parina päivänä ajelimme skootterilla, mikä oli kätevä ratkaisu kulkea eri kohteiden välillä. Kävimme mm. 2,2km köysiratakierroksella, joka oli saaren ykkösturistikohde. Kohosimme aina 700 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle, josta maisemat olivat huikeat. Olin lukenut aiemmin, että Malesiassa turismi on hyvin strukturoitua, mikä oli havaittavissa Langkawilla. Köysiradalla maisemien ihailu oli liukuhihnahommaa, ja esimerkiksi eräälle vesiputoukselle kulku oli vaivatonta sinne rakennettujen kaiteiden ja betonirappusten ansiosta. Helposta kulusta huolimatta jäin kaipaamaan ns. luonnonmukaisempia ratkaisuja erilaisten rakennelmien kehystäessä maisemaa. Saaren päärannalla samaa fiilistä toi moottoriveneiden ja vesiskoottereiden päriseminen aamusta iltaan paikallisten tarjoillessa vesiurheilukokemuksia turisteille. Hyppäsimme toki itsekin nousuvarjon kyytiin, ja pakko on myöntää, että yläilmoista maisemat saarten ylle olivat henkeäsalpaavia.

That color of the helmets though!

Seven Wells Waterfall

Näkymät nousuvarjon varassa

Hyvänä puolena Langkawilla oli kuitenkin se, ettei turismi ollut päässyt vielä aivan valloilleen kuten esimerkiksi Thaimaassa tai Balilla. Rannat olivat suhteellisen tyhjiä, ja paikallisten arkea saattoi päästä todistamaan jatkuvasti erityisesti saaren sisäosissa. Aamuisin heräsimme kukonlauluun, ja lehmät laidunsivat aivan hotellimme lähettyvillä. Myös apinoita saattoi bongailla skootterilla ajelun lomassa yhtenään. Eräs mieleenpainuva tapaus oli käytettyjä kirjoja myyvä kauppa, josta löytyi opuksia kymmenillä eri kielillä. Mies oli pyörittänyt liikettään jo seitsemän vuotta ostamalla kirjoja turisteilta tai vaihtamalla niitä omistamiaan kirjoja vastaan. Löysinpä liikkeestä itsellenikin pari kolmen euron hintaista teosta luettavaksi Kiinaan.

Kirjakauppa Langkawilla

Night marketin herkkuja

Kokonaisuudessaan matka Malesiaan oli mielenkiintoinen ja avartava kokemus. Turismi ei ollut vielä noussut liian häiritsevälle tasolle, mutta esimerkiksi Langkawilla oli rakenteilla useita uusia hotelleja. Paikalliset puhuivat poikkeuksetta englantia ja vaikuttivat ystävällisiltä, ja olo oli liikkuessa koko ajan turvallinen. Hieman häiritseväksi tekijäksi nousi kuitenkin se, että maa tuntui olevan sekoitus niin montaa eri kulttuuria. Maassa asuu paljon kiinalaisia ja intialaisia, ja esimerkiksi ravintolavalikoimassa oli näiden keittiöiden lisäksi paljon länsimaisia, thaimaalaisia sekä arabilaisia vaihtoehtoja. Henna-tatuointeja oli mahdollisuus hankkia ihoonsa useissa paikoissa, ja katukojut pursusivat Thaimaassakin tutuksi tulleita elefanttikuvioisia haaremihousuja. Tällaisen sekoituksen myötä epäselväksi jäi, mikä oikeastaan oli malesialaista. Ainakin noiden kymmenen päivän perusteella tämä jätti matkaajan jollain tavalla kylmäksi, vaikka muuten reissumme olikin oikein onnistunut.