QR-koodeilla elämä helpommaksi

Monet Kiinassa kirjoittamistani teksteistä ovat olleet sävyltään kovin kielteisiä. Kuten ei mikään asia maailmassa, ei Kiinakaan ole kuitenkaan mustavalkoinen. Hyviä puolia on monia, ja joissakin asioissa Suomella on paljon kirittävää. Suuren vaikutuksen minuun on tehnyt digitalisaation edistyneisyys arkipäivien kiertokulussa.

Kiina pyörii sovelluksien voimalla. Täältä löytyy sovellusta niin ilmanlaadun tarkkailuun, julkisen pyörän käyttämiseen kuin vessan löytämiseenkin lähikorttelissa. Kiinassa on käytössä pari yleistä monitoimisovellusta, joiden avulla hoidetaan käytännössä kaikki rahaliikenne. Kiinalaisen pankkitilin avatessamme saimme kyllä pankkikortin, mutta eipä sitä ole tullut paljon käytettyä. Myöskin käteisen rahan näkee liikkuvan ostajan ja myyjän välillä ani harvoin, lukuun ottamatta turisteja piraattituotteiden markkinoilla. Pari viikkoa sitten näin painajaista siitä, kuinka olin palannut Suomeen ja kassalla ostoksia maksaessa täytyi käyttää pankkikorttia. Olo oli kuin kivikaudella.

Eräs monitoimisovellus on nimeltään WeChat, joka esiteltiin minulle aikoinaan kiinalaisten versiona WhatsAppista. Täällä ollessani on kuitenkin selvinnyt, että se on paljon enemmän. WeChat toimii samalla tavalla kuin MobilePay eli rahaa pystyy siirtämään kavereille parilla ruudun näpäytyksellä. Sillä pystyy myös maksamaan ostoksensa lähes kaikissa liikkeissä; niin vaatekaupoissa, ravintoloissa kuin pienissä katukioskeissakin. Myös erilaiset automaatit toimivat WeChatin avulla; metroasemilta voi sadepäivän sattuessa vuokrata sateenvarjon, ja sovellus veloittaa käytetystä ajasta, kunnes sateenvarjo on palautettu telineeseensä. Samanlainen toimintaperiaate on myös puhelinlatureilla, joita voi vuokrata useista ravintoloista batteryn näyttäessä low’ta. Myös kokiksen voi lunastaa pulloautomaatista skannaamalla laitteen QR-koodin ja syöttämällä tietyn summan sovellukseen. Lista on loputon, sillä WeChatia voi käyttää lähes kaikkialla.

Sateenvarjon saa napattua kantoon näppärästi metroasemalta

Sateenvarjojen ja puhelinlatureiden lisäksi jakamiskulttuuri ulottuu myös polkupyöriin, joiden käyttö on mahdollista niin ikään sovelluksen avulla. Sovellus laskuttaa käytöstä matkan keston mukaan, mutta joka kerralla kertyy pisteitä, jolloin lyhyistä pyöräreissuista ei käytännössä tarvitse maksaa juuri lainkaan. Pyöriä on katukuva pullollaan, joten menopelin löytäminen ei tuota ongelmaa. Kaksipyöräisen voi myös jättää minne vain eli erillistä telinettä ei tarvita. Tämä on toisaalta aiheuttanut paikoitellen sen, että pyöriä on kadunvarsilla aivan liikaa, jopa riesaksi asti. Netissä on levinnyt kuvia, joissa eri firmojen kulkupelejä on kasattu isoihin pinoihin kaatopaikkatavaran lailla. On kuitenkin selvää, että pyörille on tarve, sillä paikallisten näkee polkevan niillä kaiken aikaa. Olenpa itsekin lieventänyt pyöräikävääni hyppäämällä satulaan pariin otteeseen.

Pyöräfirmoja on paljon

Edellisissä teksteissäni olen puhunut paljon kiinalaisten huonoista käytöstavoista. Viime viikon tekstin julkaistuani karma iski hyvällä tavalla. Ajauduin nimittäin metrossa tilanteeseen, jossa vanhempi kiinalaisrouva rokahtavine hiustyylineen näpäytti minua reiteen tarjoten istumapaikkaa vieressään. Oitis nainen alkoi kaivaa käsilaukkuaan, josta hän onki esiin suklaapussin ja tarjosi minulle. Kieltäydyin kohteliaasti, sillä ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin, että hän oli jollain tavalla myrkyttänyt suklaan – oodi pohjalaiselle ajattelumallille. Kun rouva oli lähes työntänyt suklaapalan väkisin suuhuni, otin sen hymyillen vastaan, ja hyväähän se tietenkin oli. Samassa muistin ruotsalaisystävältäni saamani Marabou-levyn laukussani ja pakotin rouvan maistamaan palan skandinaavista ruskeaa kultaa. Tarjosin makeaa myös toisella puolellani istuvalle mummelille, joka kieltäytyi, mutta halusi selfien kanssani. Ja voi kuinka iloiseksi yksi kuva kanssani hänet teki! Kohtaaminen noiden ihastuttavien naisien kanssa metrossa palautti minut maan pinnalle ja muistutti, etteivät kaikki kiinalaiset ole päälle piereskeleviä öykkäreitä. Loppupäivä oli hymyntäyteinen.