 |
| Maisemat Shanghai Towerista |
Ihaillessani viimeistä kertaa Shanghain valoja huoneeni
ikkunasta fiilis on voittajan. Kolmisen vuotta ohimolla tykyttänyt haave
vaihto-opiskelusta Kiinassa on tullut päätökseen. Nämä kuukaudet vaativat
yllättävän paljon enemmän kuin mihin olin valmistautunut. Näin jälkikäteen voin
todeta, että alussa uskottelemani kulttuurishokin puute todella oli uskottelua
- koko neljä kuukautta on ollut yhtä kulttuurishokkia. Ainakin jollain tasolla.
Kirjoituksissani olen puhunut paljon paikallisten
käytöstavoista ja niiden puutteesta. Täällä olon aikana olen oppinut
arvostamaan niinkin yksinkertaisia asioita kuin rauhallinen jonottaminen,
äänetön pureskelu ja se, ettei joku ole koko ajan kiinni iholla tönimässä. Olenkin
ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys hyvillä käytöstavoilla on ympärillä olevien
ihmisten arkipäivässä. Tällaisen itsestään selvänä pidetyn seikan tärkeys vain
korostuu, kun vieressä vipeltää jatkuvasti joku. Täällä ihmispaljouden keskellä
onkin helppo ikävöidä Suomen sunnuntaiaamun hiljaisia katuja tai vielä parempaa
– reippailua hiljaisissa metsissä. Myös ilmanlaatu on asia, jonka merkitys on
saanut mielessäni aivan uuden aseman. Vaikka koko ikäni olen saanut kuulla
Suomen puhtaasta luonnosta, on puhtaan ilman tärkeys konkretisoitunut Shanghain
saastepilvien alla. Naavaa on nimittäin turha yrittää etsiä kiinalaisista
puista. En malta odottaa ensimmäistä hengenvetoa raikasta ilmaa
Helsinki-Vantaalla.
 |
| Näkymät ikkunastani hyvän ilmanlaadun päivänä |
 |
| Näkymät ikkunastani saasteiden vallatessa taivaan |
Uudenlaisessa kulttuurissa asumisen lisäksi oikeastaan minulle
tärkeämpi syy vaihtojaksolle Shanghaissa oli kiinan kielen oppiminen. Saavutinko
sitten tavoitteeni sujuvasti soljuvasta arkikommunikaatiosta paikallisten
kanssa? Soljuvuudesta en tiedä, mutta innostus kieltä kohtaan on ainakin
noussut kohisten, ja väittäisin kykeneväni selviämään yllättävän monenlaisista
tilanteista kiinan kielellä. Viimeisen kerran piraattimarketilla vieraillessani
keskustelin tuotteista kevyen helposti myyjien kanssa ja sain useita
kommentteja hyvästä kielitaidostani. Liekö ollut myyntikikka, mutta hyvälle
tuulelle nuo kehut saivat. Puhuminen sujuu paremmin kuin kuunteleminen, mutta
siinäkin on ollut havaittavissa kehitystä. Metrossa on mukavaa yrittää
salakuunnella kanssamatkustajien keskusteluita, kun tarinoinnista ymmärtää aina
sanan sieltä ja toisen täältä. Lisäksi huomaan päivittäin pohtivani lauseiden
muodostamista kiinaksi, vaikken niitä päätyisi muille asti jakamaan.
Yksi suuri syy kielen kehittymiselle on ollut se, että olen
matkustanut Kiinassa aluille, joilla ihmiset eivät kerta kaikkiaan puhu
englantia. On siis ollut pakko kaivella luennoilla opittuja sanoja
aivonystyröiden poimuista. Ja voi kuinka palkitsevaa on ollut huomata
vastapuolen ymmärtäneen mongerrustani! Kiinalaiset saivat kuunnella
selityksiäni yhteensä yhdeksässä kaupungissa, joista kahden nimen olin kuullut
aiemmin. On siis selvää, että käsitykseni Kiinasta on laajentunut huomattavasti
sitten tänne tulon jälkeen. Kiitos tästä olkoon viisumilleni, joka salli
ainoastaan yhden poistumisen maasta. Olisin varmasti matkustellut enemmän
naapurimaissa Kiinan sijasta, jos olisin siihen kyennyt. Jälkikäteen olen tähän
vaihtoehtoon enemmän kuin tyytyväinen, sillä tässä maassa riittää ihan
mielettömästi nähtävää. Erityisesti Keski-Kiina teki vaikutuksen, ja olisikin
mahtavaa päästä reppureissaamaan siellä vielä lisää jonain päivänä.
 |
| Zhujiajiao |
Olen nyt ollut matkalla yli viisi kuukautta, ja tässä vaiheessa
reissua koti-ikävä on jo melkoinen. Tiedän kuitenkin, että Suomessa
kesätyöttömänä olisin tympääntynyt tyhjiin päiviin jo viikossa. Niinpä katsoin
paremmaksi vaihtoehdoksi jatkaa reissailua, kun nyt tällä puolella palloa
ollaan. Ensin viivähdän Kiinassa vielä tovin ja tutustun Hongkongiin parin
päivän ajan. Sen jälkeen alkaa matkan ehkä seikkailumielisin osuus, kun matkaan
Kambodzaan vajaaksi kolmeksi viikoksi. Jänskää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti