Lomailua miljoonakaupungissa

Viimeiset kolme päivää olen viettänyt turistielämää täydellä teholla. Askeleita on kertynyt varpaisiin hurja määrä, ja iltaisin on helppo nukahtaa, vaikka hostellihuone tuhottoman kuuma onkin. Muistaakseni joskus ensimmäisissä teksteissä kirjoitin, ettei minusta olisi reppureissaajaksi. Täällä olen tutustunut backpacker-elämään, ja täytyy myöntää, että arvostus näitä hostellien kiertäjiä kohtaan on noussut korkealle. Ei ole varsinaista herkkua peseytyä ja laittaa ruokaa päivittäin yhteisissä tiloissa. Makuuhuoneet sijaitsevat 67 portaan päässä, ja yhteisvessakin pari kerrosta alempana. Tuleepahan tehtyä porrastreeniä päivittäin!

Löysin kadulta aboriginaali-porukan, joitten kanssa sai napata kuvan :)

Viikonlopun aikana kerkesin kiertää oikeastaan kaikki päänähtävyydet. Ajelin hissillä Sydneyn korkeimpaan rakennukseen Sydney Toweriin, ja näkymä 250 metrin korkeudesta oli kyllä huima. Ulkomailla reissatessani pyrin aina pääsemään johonkin korkealle, jotta saisin käsityksen uudesta paikasta. Toinen must-to-do on Hard Rock Caféssa vierailu, jos sellainen sattuu kaupungista löytymään. Sydneyssä sellainen onnekseni on, ja kävinkin lounastamassa siellä mm. Madonnan ja Elviksen vaatteiden ympäröimänä. Miljoonakaupungin vilskeessä pääsin myös rauhoittumaan hetkeksi, kun kävin tutustumassa kiinalaiseen puutarhaan. Aivan uskomatonta, kuinka rauhallinen tunnelma tuli kasvien ja pienten vesiputouksien keskellä, vaikka vain muutaman metrin päässä kiireiset ihmiset tööttäilivät autoissaan.

Chinese Garden

Yhdestä maailman tunneituimmasta rakennuksesta saatte kuulla hieman faktaa, oli sen verran vaikuttava paikka! Skipatkaa, jos luvut on tylsiä :) Osallistuin oopperatalon opastetulle kierrokselle, jonka aikana saimme kuulla mm. talon suunnitelleesta tanskalaisarkkitehdista sekä paljon yksityiskohtia itse talosta. Rakennuksen oli tarkoitus maksaa 7 miljoonaa dollaria, mutta 16 uurastusvuoden jälkeen vuonna 1973 kokonaissummaksi oli tullut 120 miljoonaa - siis vajaa 78 miljoonaa euroa. Suurimman konserttisalin söpöille fuksian värisille penkeille mahtuu 3000 kuulijaa, ja salin 10 000 pillin urkujen virittämiseen kuluu kaksi vuotta! Lisäksi koko maailmassa on vain 20 ihmistä, jotka oikeasti osaavat tuota soitinta soittaa. Oopperatalon tiilet ovat ruotsalaisia ja niitä on kahdenlaisia - siniharmaita sekä kermanvalkoisia. Auringon valon heijastuessa niihin tulee vaikutelma valkoisesta. Olinkin hieman pettynyt, kun se ei oikeasti ollutkaan valkoinen, niin kuin aina olin luullut. Vitivalkoiset tiilet kuulemma loisivat kuitenkin liian häikäisevän väripilkun Sydneyn satamaan.

Sydney Opera House Harbour Bridgeltä kuvattuna.

Turisti ja talo.

Sydney Harbour Bridge on maailman levein silta.

Eilen osallistuin järjestetylle päivämatkalle Blue Mountains -vuoristoon. Turistibussi haki minut hostellilta aamutuimaan, ja olikin vaikea pitää silmiä auki muutaman tunnin yöunilla. Meitä kierrätettiin eri näköalapaikoilla, joista sai mielettömiä kuvia mm. eukalyptuspuiden peittämistä laaksoista. Paikka on suunnilleen yhtä vanha kuin Nevadan Grand Canyon ja näyttäisikin samalta ilman runsasta kasvipeitettä. Kustansin itseni myös Scenic Worldiin, jossa sai ajella vaijerihisseillä laaksojen yllä ja ihailla kuuluisaa Three Sisters -kivimuodostelmaa. Istuinpa maailman jyrkimpään matkustajajunaankin, joka oli parhaimmillaan 52 asteen kulmassa. Päivä päättyi vajaan tunnin mittaiseen risteilyyn, jolla sai katsella kaupunkia joelta käsin.

Three Sisters vasemmalla.

Nimi Blue Mountains tulee siitä, että vuoristo näyttää kaukaa katsottuna siniseltä. Tämän aiheuttaa eukalyptuspuista haihtuva öljy, joka imee kaikki muut värit paitsi sinisen. Niinpä öljyhiukkaset heijastavat sinisen värin poispäin itsestään, ja maisema näyttää sinertävältä.

Maailaman jyrkin junarata.

Harbour Bridge ja oopperatalo.

Tänään lähdin italiaiskaverini kanssa Madame Tussauds -vahanukkemuseoon tapaamaan julkimoita. On se käsittämätöntä, kuinka nuo nuket saadaan näyttämään aidoilta! Aivan kuin olisi oikean Rihannan vieressä poseerannut tai Oprah'n kanssa istuskellut. Vajaa kymmenen vuotta sitten kävin vastaavanlaisessa museossa New Yorkissa ja tänäänkin pääsin iki-ihanan Leonardo DiCaprion viereen seisoskelemaan. Pieni pettymys oli, kun paikassa oli niin paljon australialaistähtiä, joista en ollut ennen kuullutkaan.

Obaman kans vähä heitettiin läppää.

Bieber oli vähä liian coolina.

Näitten poikien kans halus kuvaan niin moni kiljuva fani. Myös Sanni :P