Yöelämää metropolissa

Shanghain baarikulttuuri poikkeaa monin tavoin suomalaisesta. Perusajatus on toki kansainvälisestikin sama; lähdetään kaveriporukalla pitämään yhdessä hauskaa, nauttimaan muutama juoma ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Kiinassa kuitenkin tunnutaan arvostavan länsimaalaisten juhlijoiden läsnäoloa aivan käsittämättömän paljon. Niinkin paljon, että illanvietot ovat vaihto-opiskelijoille täysin ilmaiset, jos he niin haluavat.

Luennot eivät olleet vielä edes alkaneet, kun meidät lisättiin WeChat-ryhmään (kiinalainen WhatsApp), jossa paikallisten klubien promoottori kertoi meille illan bileistä eri baareissa. Uusien ystävien ja hyvien kemujen toivossa lähdimme tietenkin katsastamaan meiningin. Ovella laitoimme nimet listaan, mitä vastaan käteemme kiinnitettiin ranneke, jota vilauttamalla saimme ilmaisen sisäänpääsyn sekä ilmaiset drinkit koko illaksi. Tarjolla oli vodkaa ja sen kyytipojaksi colaa sekä appelsiinimehua. Ilmaantuipa pöytäämme illan mittaan myös skumppaa sekä olutta. Hauskanpito sai alkaa!

Samanlaista menoa olisi täällä tarjolla joka illalle, jos vain bilekunto kestäisi. Kovin raskasta klubeilla pyörimisestä tekee se, että tupakoiminen on sallittu sisällä. Ja humalaisethan polttavat. Savua saa haistella vielä pitkään seuraavinakin päivinä, sillä se ilman muuta tarttuu kaikkiin vaatteisiin ja eritoten hiuksiin, joista haju ei lähde yhdellä pesukerralla. Toinen epämiellyttävä seikka baareissa on suuri luku desibelejä, sillä niiden määrää ei Kiinassa liene rajoitettu millään tavalla. Meteli hivelee sietokyvyn rajoja, eikä edes vessassa pysty keskustelemaan kysymättä viittä kertaa uudestaan, mitä toinen juuri sanoi. Enpä erityisemmin ilahdu naistanssijoistakaan, joita yhtäkkiä illan mittaan ilmaantuu baaritiskeille pikkubikineissään viihdyttämään juhlijoita. Länsimaalaisia tanssijoita, kuinkas muutenkaan.

Olemme yrittäneet miettiä, miten klubit hyötyvät siitä, että parhaimmillaan monen kymmenen länsimaalaisen vaihto-opiskelijan porukka saapuu baariin nauttimaan illasta täysin ilmaiseksi. Emme ole keksineet muuta syytä kuin sen, että klubien täytyy saada hyvää mainetta siitä, että asiakaskunnassa on runsas joukko länkkäreitä. Onpa täällä törmätty rasismiinkin jo pariin otteeseen. Esimerkiksi kerran vaihto-opiskelijoiden joukossa baariin tullut korealainen käännytettiin ovella pois muiden jatkaessa matkaa pysäytyksettä. Tällä viikolla promoottorimme tarjosi myös työtä ”valkoiselle miespuoliselle henkilölle”, jonka työtehtäviin kuului pelkästään istua kahviloissa pari tuntia päivässä. Diiliin kuului lounas sekä käyttörahaa kahviin, ja työntekijä saisi itse päättää, miten kuluttaisi aikansa kahvilassa. Tällaista vuonna 2018 Kiinassa.

Vaikka kovin tiuhaan tahtiin en klubeilla mielelläni vieraile, on Fontanan ysärin kaipuu taltutettava jollain tavalla. Ja kieltämättä välillä on mukava lähteä kavereiden kanssa katselemaan uusia baareja, joista osa on varsin hienoja. Esimerkiksi M1NT-klubilla on mahdollista katsella akvaariossa uiskentelevia haikaloja, ja joidenkin baarien näkymät yläilmoista ovat huikeat. Ensi kertaa varten minulla on onneksi korvatulpat, viimeinkin.

Sunnuntaina pääsin viimein kuvaamaan tutun näkymän The Bundilla