”Nǐmen hǎo!”,
opettaja tokaisee, ja taas mennään. Vaikka olen opiskellut kiinaa aiemmin, esimerkiksi erilaisten s-äänteiden muodostaminen tuntuu yllättäen tuottavan hankaluuksia. Pari
ensimmäistä viikkoa kuluukin ääntämisharjoituksien ja kiinan länsimaalaistettujen
aakkosten, pinyinien, parissa. Oppitunteja on joka arkiaamu miltei neljä tuntia, ja opetusta tarjotaan niin puhumiseen, lukemiseen kuin kirjoittamiseenkin. Vaihto-opintojaksoni koostuu
pelkästään kiinan kielen opiskelusta, joten aikaa kieleen paneutumiseen on
runsaasti. Tavoitteenani on neljän kuukauden kuluttua selviytyä arkisista
tilanteista, kuten ravintola- ja kauppareissuista, sujuvasti.
Kun ensimmäisen kerran, kolme ja puoli vuotta sitten,
aloitin kiinan kielen opinnot, ei minulla ollut pienintäkään kiinnostusta
kielen merkkejä kohtaan. Yksi syy lienee ollut se, että noita merkkejä on
olemassa kaikkineen noin 100 000. Tuon määrän ajatteleminen lähinnä
lannistaa opiskeluintoa. Yleisesti käytössä olevia merkkejä on kuitenkin ”vain”
vajaa 10 000, ja kiinalaisen sanomalehden lukemisen sanotaan onnistuvan,
kun hallussa niistä on noin 3000-4000. Ei enää ollenkaan niin paha, eihän? Jostain
syystä tällä kertaa opintoja aloittaessani kiinnostusta löytyy kuitenkin myös
merkkien opettelemiseen. Kiinalainen kirjoitusjärjestelmä on noin 5000 vuotta
vanha, joten erilaisten koukeroiden merkityksien tulkinta vaikuttaa
kiehtovalta.
![]() |
Shanghai University of Finance and Economics toimii opinahjona |
Merkkien hurjan määrän lisäksi vaikeuksia kiinan oppimisessa
aiheuttaa sanojen sävelkulku eli viisi eri toonia. Kun ulkomaalaiset usein
kuvailevat suomea tasapaksuksi papatukseksi, on kiinan kielessä suuri merkitys
sillä, kuinka jonkin sanan heittää
ilmoille. Esimerkiksi sì tarkoittaa
numeroa neljä, mutta sǐ verbiä kuolla. Numero neljä onkin
kiinalaisten epäonnennumero. Toinen esimerkki on mā, joka tarkoittaa äitiä ja mǎ, joka tarkoittaa hevosta. Näillä kaikilla neljällä on kuitenkin
erilaiset merkit, mikä osaltaan helpottaa, mutta osaltaan aiheuttaa harmaita hiuksia. Lisäksi on myös mahdollista, että jotkin kaksi sanaa sanotaan tismalleen
samalla tavalla, mutta niiden merkkien poikkeavat ulkoasut erottavat ne
toisistaan. Kyllä, erittäin hämmentävää - haastetta siis riittää!
Ympäristö kielen oppimiselle on kuitenkin mitä mainioin. Yritän
parhaani mukaan kommunikoida kaupassa ja ravintolassa kiinaksi, ja puuttuvien
sanojen löytämisessä auttaa Googlen kääntäjäsovellus. (Se on muuten myös kätevä merkkien
tunnistamisessa, sillä tämä onnistuu nappaamalla kuvan tekstistä, jonka sovellus
sitten suomentaa - oodi nykyteknologialle!) Helppojen lauseiden käyttäminen arkitilanteissa tuntuu
sujuvan, mutta vaikeuksia aiheuttaa se, etten oikein ikinä pääse kärryille
siitä, mitä toinen osapuoli minulle vastaa. Kiinalaiset puhuvat todella
nopeasti, ja eri sanojen tulkitseminen perustuen äänenpainoon tuntuu yhtä
hankalalta kuin uuden maun selittäminen makuaistittomalle - lähes mahdottomalta.
Suurin osa paikallisista tuntuu kuitenkin arvostavan suuresti yrittämistä, ja kiusallisen
tilanteen voi aina yrittää pelastaa anteeksipyytävällä koiranpentuilmeellä.
![]() |
Työnsarkaa riittää! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti