Kiinan kielen opiskelu - toivotonta?

”Nǐmen hǎo!”, opettaja tokaisee, ja taas mennään. Vaikka olen opiskellut kiinaa aiemmin, esimerkiksi erilaisten s-äänteiden muodostaminen tuntuu yllättäen tuottavan hankaluuksia. Pari ensimmäistä viikkoa kuluukin ääntämisharjoituksien ja kiinan länsimaalaistettujen aakkosten, pinyinien, parissa. Oppitunteja on joka arkiaamu miltei neljä tuntia, ja opetusta tarjotaan niin puhumiseen, lukemiseen kuin kirjoittamiseenkin. Vaihto-opintojaksoni koostuu pelkästään kiinan kielen opiskelusta, joten aikaa kieleen paneutumiseen on runsaasti. Tavoitteenani on neljän kuukauden kuluttua selviytyä arkisista tilanteista, kuten ravintola- ja kauppareissuista, sujuvasti.

Kun ensimmäisen kerran, kolme ja puoli vuotta sitten, aloitin kiinan kielen opinnot, ei minulla ollut pienintäkään kiinnostusta kielen merkkejä kohtaan. Yksi syy lienee ollut se, että noita merkkejä on olemassa kaikkineen noin 100 000. Tuon määrän ajatteleminen lähinnä lannistaa opiskeluintoa. Yleisesti käytössä olevia merkkejä on kuitenkin ”vain” vajaa 10 000, ja kiinalaisen sanomalehden lukemisen sanotaan onnistuvan, kun hallussa niistä on noin 3000-4000. Ei enää ollenkaan niin paha, eihän? Jostain syystä tällä kertaa opintoja aloittaessani kiinnostusta löytyy kuitenkin myös merkkien opettelemiseen. Kiinalainen kirjoitusjärjestelmä on noin 5000 vuotta vanha, joten erilaisten koukeroiden merkityksien tulkinta vaikuttaa kiehtovalta.

Shanghai University of Finance and Economics toimii opinahjona

Merkkien hurjan määrän lisäksi vaikeuksia kiinan oppimisessa aiheuttaa sanojen sävelkulku eli viisi eri toonia. Kun ulkomaalaiset usein kuvailevat suomea tasapaksuksi papatukseksi, on kiinan kielessä suuri merkitys sillä, kuinka jonkin sanan heittää ilmoille. Esimerkiksi sì tarkoittaa numeroa neljä, mutta sǐ verbiä kuolla. Numero neljä onkin kiinalaisten epäonnennumero. Toinen esimerkki on mā, joka tarkoittaa äitiä ja mǎ, joka tarkoittaa hevosta. Näillä kaikilla neljällä on kuitenkin erilaiset merkit, mikä osaltaan helpottaa, mutta osaltaan aiheuttaa harmaita hiuksia. Lisäksi on myös mahdollista, että jotkin kaksi sanaa sanotaan tismalleen samalla tavalla, mutta niiden merkkien poikkeavat ulkoasut erottavat ne toisistaan. Kyllä, erittäin hämmentävää - haastetta siis riittää!

Ympäristö kielen oppimiselle on kuitenkin mitä mainioin. Yritän parhaani mukaan kommunikoida kaupassa ja ravintolassa kiinaksi, ja puuttuvien sanojen löytämisessä auttaa Googlen kääntäjäsovellus. (Se on muuten myös kätevä merkkien tunnistamisessa, sillä tämä onnistuu nappaamalla kuvan tekstistä, jonka sovellus sitten suomentaa - oodi nykyteknologialle!) Helppojen lauseiden käyttäminen arkitilanteissa tuntuu sujuvan, mutta vaikeuksia aiheuttaa se, etten oikein ikinä pääse kärryille siitä, mitä toinen osapuoli minulle vastaa. Kiinalaiset puhuvat todella nopeasti, ja eri sanojen tulkitseminen perustuen äänenpainoon tuntuu yhtä hankalalta kuin uuden maun selittäminen makuaistittomalle - lähes mahdottomalta. Suurin osa paikallisista tuntuu kuitenkin arvostavan suuresti yrittämistä, ja kiusallisen tilanteen voi aina yrittää pelastaa anteeksipyytävällä koiranpentuilmeellä.

Työnsarkaa riittää!