Oon mä syönyt Pekingin ankkaa Pekingissä

Viime viikolla oli aika superpidennetyn viikonlopun lohikäärmemaan pääkaupungissa Pekingissä. ”To do” -listani sisälsi kolme asiaa, jotka varmasti lähes kaikki kyseiseen kaupunkiin matkaavat haluavat toteuttaa – vierailu Kielletyssä kaupungissa, kiipeily Kiinan muurilla sekä ateria kera Pekingin ankan. Onnekseni sain kokea nuo kaikki kolme.

Vastaanotto Pekingiin oli kaikkea muuta kuin lämmin. Ensimmäinen asia, jonka näimme metrotunnelista noustessamme, oli nimittäin lumisade, varsin räntäinen sellainen. Lämpötila kipusi seuraavana päivänä kuitenkin aina jopa +8 asteeseen (Shanghaissa edellispäivänä +25), mikä teki vierailusta Kiellettyyn kaupunkiin jollain tavalla siedettävän. Silti saimme katseita kanssaturisteilta kyykkyhypellessämme verenkierron parantamiseksi.

Päivä oli eittämättä harmaa

Paikka oli suosittu. Metroasemalta kaupungin portille matkaa oli arviolta 500 metriä, mutta saimme kulutettua siihen ainakin puoli tuntia. Ihmismassa oli valtava - en ole kokenut moista aiemmin. Kohteeseen sallitaan päivittäin 80 000 vierailijaa. Sisälle päästyämme väenpaljoutta ei kuitenkaan enää huomannut, onhan alue kooltaan yli 70 hehtaaria. Katseltavaa siis riitti, ja tarjolla olikin kiinalaista arkkitehtuuria parhaimmillaan. Koulussa näkemäni dokumentin perusteella osasin jopa heittää ilmoille pari faktaa.

Rakennuksissa on käytetty eritystä rakennustekniikkaa, jossa kattopilarit on liitetty yhteen niin, ettei nauloja tai muita kiinnitystarvikkeita ole tarvittu. Pilarit muodostavat eräänlaisen palapelin, joka on niin luja ja toisaalta joustava, että se on jopa kestänyt alueelle yleiset maanjäristykset. Lisäksi rakennuksia kannattelevat puupylväät seisovat aloillaan maahan kiinnittämättöminä, mikä mahdollistaa niiden liikkumisen maan tärähdellessä. Kattopilareiden ja pylväiden yhteistyön ansiosta koko rakennelma pääsee liikkumaan maan pinnalla tärähdyksiä mukaillen ja se säilyy ehjänä. Mielenkiintoista!

Yli 70 hehtaarin alueelle mahtui monia keltatiilikattoisia rakennuksia

Kananhäkkiverkon takana varjellut kattopilariliitokset

Yksityiskohtaisia rakennuksia ihaillessa aikaa sai kulumaan hurjasti. Oli hämmentävää ajatella, että paikkaa oli aikoinaan ollut rakentamassa arviolta miljoona kiinalaista. Vain siksi, että keisari voisi asua siellä - Kiellettyyn kaupunkiin ei tavallisilla pulliaisilla ollut asiaa. Kaupunkia vastapäätä sijaitsevalla Taivaallisen rauhan aukiolla oli vielä vuonna 1989 tapettu useita satoja ihmisiä heidän osoittaessaan mieltä hallitusta vastaan. En edes halua kuvitella, millaista meininki on ollut keskiajalla Kielletyssä kaupungissa ja sen lähialueilla.

Toinen nähtävyys oli bucket-listallanikin ollut Kiinan muuri. Vierailumme kohdistui Pekingiä lähimpänä olevalle osuudelle, Juyongguaniin. Tässä pisteessä muuri teki ympyrämäisen lenkin, jonka kokonaispituudeksi tuli neljä kilometriä. Sää ei suosinut meitä tuona päivänä. Lämpötila oli rutkasti alle kymmenen asteen, ja tuuli viilsi korvia voimakkaasti. Olipa lipputiskin katolla ja muurin portailla vielä lumijäämiäkin. Veri alkoi kuitenkin kiertää suonissa varsin verkkaan portaita sahatessamme, ja niitä riittikin aina 350 metrin korkeuteen saakka. Haastavista olosuhteista huolimatta en voinut muuta kuin hymyillä – tuntui uskomattomalta olla oikeasti Kiinan muurilla!

Yleisestä vapaapäivästä huolimatta väkeä ei ollut tungokseksi asti

Perinteinen juhannusvaatetus

Juyongguoanin muuriosuus sijaitsee haastavassa vuoristomaastossa

Paikka oli mukavantuntuinen päiväretkikohde, joskin enemmän historiallisia tietoiskuja olisimme kaivanneet. Tuntui oudolta, että muuri muodosti ympyrän, kun koko ikänsä oli ajatellut, että kivikasa olisi yhtenäinen pitkä seinämä Kiinan rajalla. Ilmeisesti noinkin pitkään rakennelmaan (eri mittapuilla 6000 – 50 000 km, tiedä nosta sitten) mahtuu erilaisia osuuksia. Joka tapauksessa kokemus oli ainutlaatuinen vuoristoisine maisemineen ja aitoine sääoloineen. Hetken saimme keikistellä valokeilassakin, kun ”ulkomaalainen!” -huudahdusta toistelevat paikalliset vaativat päästä kuvaan kanssamme. Ilmeisesti olimme tuon yli 2000 vuotta vanhan maailmanperintökohteen kanssa lähes samalla kiinnostavuuden tasolla. Peittelemätön innostus ihmisten kasvoilla meidät nähdessään oli mieleenpainuva.

Välillä pilkahteli aurinkokin

Reissun kulinaristiseen kiintiöön saimme täytettä, kun menimme maistamaan Pekingin ankkaa vaihto-opiskelijaystäväni suosittelemaan ravintolaan. Paikka on kerännyt monia titteleitä parhaan ankan tarjoilusta, ja aulan seiniä koristivatkin erilaiset plakaatit. Tilasimme ankan jaettavaksi kahdelle ja saimme seurata kokin leikkelevän lintua pöytämme vieressä. Muutama oli selvästi tullut aiemminkin viilleltyä, niin sujuvasti kokki veistä käsitteli. Toimenpiteen jälkeen tarjoilija tuli kertomaan meille, kuinka erilaiset lisukkeet toisivat Akun/Iineksen parhaat aromit esille. Ja voi veljet, esimerkiksi ankan paahdettu nahka kirjaimmellisesti suli suuhun sokerin kanssa nautittuna! En ole hetkeen maistanut mitään niin hyvää. Ravintolakokemuksen kruunasivat tarjoilijan veloituksetta pöytään kiikuttamat jälkiruokamansikat.

Tarkkaa puuhaa

Suussasulavan hyvää!

Vaihtojakso Shanghaissa on nyt kuta kuinkin puolivälissä. Aika lentää hurjan nopeasti! Monta matkaseikkailua on vielä edessä, ja kaksi seuraavaa viikonloppua kuluukin Hangzhoussa, Xi’anissa ja Chengdussa. Hienoja kaupunkeja siis luvassa!