Asioita, jotka ärsyttävät Kiinassa

Monet asiat ovat täällä toisin kuin kotimaassa. Listasin tähän asioita, jotka saavat hermot kiristymään kaikista eniten.

Kadulle räkiminen

Tästä kirjoittelinkin jo ensimmäisissä postauksissa. Sellainen asia, johon ei vain totu. Saman otsikon alle voitaneen liittää metrossa nenän kaivaminen sekä yskiminen ja aivastelu suuta peittämättä.

Väenpaljous

Ihmisiä on kaikkialla. Jatkuvasti. Toisinaan se tuo turvallisuuden tunnetta, mutta suurimman osan ajasta se vain ahdistaa. Ihmiset kävelevät hitaasti eivätkä tee tietä, vaikka näkevät toisen ohittamisaikeet.

Hedelmäosastolla muovipussien käyttäminen

Lähikauppamme hevi-osastolla on työntekijä, joka punnitsee asiakkaiden hedelmähankinnat. Kyseinen rouva pakottaa laittamaan ostokset muovipussiin, olipa kädessä sitten banaani tai jokin muu herkku, jota en kuorien vuoksi Suomessa pussittaisi. Lisäksi pussi suljetaan erityisellä metallisoljella konetta käyttäen. Muovin ja muiden pakkausmateriaalien käyttö tässä maassa on pilviä hipovan korkealla. Sen tiedostaminen pistää ärsyttämään joka kerta, kun yksittäinen mandariini on sujautettava muovin sisälle.

Turvatarkastukset metroissa

Jokaisella asemalla on turvatarkastuspiste ennen metroalueelle pääsyä. Vaikka tapahtuma hidastaakin matkantekoa hetkisen, pidän sitä ilman muuta järkevänä ja jokaisen matkustajan turvallisuutta kohentavana tekijänä. Mutta monet paikalliset viis veisaavat ja jättävät nostamatta laukkunsa skannaushihnalle tarkastajien kehotuksista huolimatta. Mikä järki on turvatarkastuksessa, ellei kaikkien laukkuja tutkita?

Personal space ja sen puute

Kiinalaiset ovat tottuneet tungokseen, ja se on ymmärrettävää. On kuitenkin samantekevää, kuinka paljon ympärillä olisi neliömetrejä käytettävänä, mutta lähestulkoon aina joku kulkee niin läheltä, että jokin ruumiinosa hipaisee reppuani. Jopa väljällä hissimatkalla hienostuneempi rouva tuli aivan iholle, vaikka otsani kiilsi hiestä salitreenin jälkeen. Suomalaisena tällaiset tilanteet ovat ahdistaneet useampaankin otteeseen.

Ilmanlaatu

Mielestäni ei ole oikein, että ihminen joutuu omassa kotikaupungissaan ulkona liikkuakseen suojata keuhkojaan hengitysmaskein. Viime aikoina ilma on ollut varsin huonolaatuinen. Googlen tarjoaman ilmanlaatumittarin lisäksi päivän tilanteen huomaa jo 10 minuutin koulumatkalla, kun hengitys tuntuu raskaalta, ja ohitse vilisevä aamuruuhka vain pahentaa olotilaa. Itsessäni huomaan vaikutukset väsymyksenä. Lisäksi kesän uhkaava kuumuus on jo väläytellyt olemassaolollaan. Vaikka lämpötilan perusteella olisi ihana lähteä nauttimaan päivästä puistoon, latistaa taivasta peittävä saastepilvi tunnelmaa niin, että on helpompi, ja välillä jopa terveellisempi vaihtoehto jäädä sisälle katsomaan Netflixiä.

Veden ostaminen kaupasta

Paitsi että sormet ovat rakkuloilla vesikanistereiden roudaamisesta 19. kerrokseen, haastaa se jälleen eettistä pikku-ukkoa olkapäällä. Koska hanavettä ei voi juoda, tarkoittaa se jälleen muovikasojen kerääntymistä jonnekin. Toivon, että suuri osa kiinalaisista suodattaa tai keittää vetensä juomakelpoiseksi. Toivon todella.

Lasten lyöminen

En tiedä, kuinka yleinen kasvatusmetodi tämä Kiinassa on, mutta olen nähnyt sitä riittävän paljon metroissa ja muualla lisätäkseni sen tähän listaan.

Tupakoiminen

Niin kuin ilmanlaatu ei jo muuten olisi tarpeeksi huono, hälyttävän suuri osa paikallisista pitelee valkoista pötkylää huulillaan. Kaikkialla. Passiivista tupakointia on vaikea välttää. Huomasin, että olen tiedostamatta kehittänyt pikkuhiljaa tavan, jossa havaittuani tupakoitsijan pidätän hengitystäni, kunnes olen turvallisen välimatkan päässä hänestä. Hengitystään saa pidätellä useaan otteeseen lyhyelläkin kävelymatkalla.

Byrokratian määrä

Otetaan esimerkiksi viisumi. Maassaololuvan saadakseen on toimitettava suurlähetystöön jos jonkinlaista kaavaketta. Suomen päässä viisumin saaminen edellyttää vähintään kahta vierailua Kiinan lähetystössä Helsingissä; toimenpide ei vielä 2010-luvullakaan ole tullut netissä suoritettavaksi. Mikäli Kiinaan matkaava majoittuu muualla kuin hotellissa, vaatii se entistä enemmän lisätyötä. Tällaisten matkaajien, kuten minun, on kulkeuduttava 24 tunnin kuluessa maahan saapumisestaan poliisiasemalle ilmoittautumaan ja lunastamaan ns. oleskelulupa, olkoonkin että jo lentokentällä täytettyyn lomakkeeseen on merkitty osoite, jossa tulee maassa asustelemaan. Sama koskee myös luokseni saapuvia vieraita. Viisumin saadakseen on minun lähetettävä heille virallinen kutsukirje, jossa selviää yksityiskohtaisesti molempien osapuolien tiedot, heidän välinen suhteensa ja osoite, jossa vierailija on aikeissa yöpyä. Ja saapumisen jälkeen on jälleen käytävä moikkaamassa poliisisetää asemalla. Hotellissa majoittuvien ei tällaisista tarvitse huolehtia.

Luonamme on vieraillut oleskelumme aikana nyt kaksi viranomaista. Ensimmäisellä kerralla virkailija kävi vain kysymässä, ketä asunnossamme asuu, mutta toisella kerralla mukana oli poliisi, joka otti kuvat passeista ja viisumeista. Ajatus byrokraattisen silmän alla elämisestä on välillä melko karmivaa.

Maailman onnellisimmasta maasta tulleena on helppo arvostella hieman toisenlaisen maan toimintatapoja. Mutta on tässä maassa hyviäkin juttuja. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.