Reviirin laajennusta

Tämän viikon päivät olen kuluttanut tutustumalla tässä lähellä oleviin paikkoihin. Lähin ruokakauppa sijaitsee vajaan kolmen kilometrin päässä, ja päätin tehdä juoksulenkin sinne ostaakseni banaaneja vaatekomeroon varamurkinaksi. Tämä siksi, että perheelle tulee kerran viikossa hedelmä-/vihanneskuljetus, ja tuo laatikko sisälsi kokonaista viisi banaania! Suomessa syön yksin helpostikin yli kymmenen banaania viikossa, joten ajattelin antaa perheen lasten nauttia laatikon tarjoamat apinaeväät.

Kaukana ollaan!

Jalkakäytävät ovat täällä varsin hyväkuntoisia, ja eilen pääsin testailemaan niitä hirmukätevällä maastopyörällä! Pyöräilin viereiseen kaupunginosaan nimeltään Joondalup, jonne matkaa oli noin 15 km. Tiesin, että siellä olisi järvi (kiitos Google Maps), jonka rannalla ajattelin pitää tauon. En kuitenkaan meinannut löytää koko lammikkoa, ja huomasinkin olevani keskellä asuinkorttelia ja olin varma, etten osaa pois. Minulla ei ollut minkäänlaista karttaa, eikä puhelimessa dataa, jotta olisin voinut käyttää Internettiä. Piilevillä suunnistajan taidoillani osasin kuin osasinkin kuitenkin takaisin kotiin! Pyöräily täällä vie huomattavasti enemmän aikaa, sillä liikenneympyröitä ja -valoja on niin paljon. Onneksi autoilijat antoivat kuitenkin kaksipyöräisen kuljettajalle kiltisti tietä, mikä joudutti matkaa edes hiukan.

Lake Joondalup ja tummanpuhuva turisti

Ympärillä pensaikkoa, jossa varoitettiin olevan käärmeitä

Keli on muuttunut paremmaksi, ja auringon paistaessa fiilis on hyvin kesäinen. Olen käynyt jo pari kertaa satamassa, jossa perheen venettä pidetään säilytyksessä. Siellä on runsaasti erilaisia kauppoja, ravintoloita ja kahviloita sekä enemmän kuin mahtavia jätskibaareja! Kävellen rannalle kestää vaivaiset kymmenen minuuttia, ja kävinkin tänään maistelemassa italialaista gelato-jäätelöä, joka on ehkä parasta, mitä maailmasta saa (heti suklaa Ainon jälkeen). Tässä linkki sataman nettisivuille: http://www.hillarysboatharbour.com.au/

Hillarys Boat Harbour

Eilen käytimme perheen koiria läheisellä koirarannalla. Pääsin ensimmäistä kertaa kosketuksiin meriveden kanssa, kun aalto tuli ja kasteli kangastossuni läpimäräksi seisottuani ehkä minuutin hiekalla. Hiekka täällä on todella hienoa ja pehmeää - saa hyvän treenin pohkeille, jos jaksaa tarpoa rantaviivaa pitkin. Hyppelimme kuvassa näkyvien kivien päällä, jotka suolavesi oli muovannut hyvin reikäisiksi. Pelkäsinkin jonkin kobran odottelevan onkalossa hetkeään iskeä hampaansa suomalaislihaan. Vesi oli vielä kylmää, mutta tuntui kuitenkin lämpimämmältä kuin jokivesi reilu viikko sitten.

Pääsisipä jo harjoittelemaan surffausta!

Autolla ajo muuttuu koko ajan sujuvammaksi, joskin extratarkkana saa olla koko ajan. Perhe kustansi minulle pari ajotuntia, joista viimeinen oli tänään. Olen todella iloinen noista tunneista, sillä niistä oli varmasti hyötyä myös Suomessa ajamista ajatellen - mäkilähtöä ja parkkeeraamista ei kai voi liikaa harjoitella. Autoilijat ovat täällä vaikuttavat olevan todella ystävällisiä. Eilen nimittäin vein tyttöä kouluun ensimmäistä kertaa yksin, ja liikennevaloissa huomasin olevani väärällä kaistalla. Ei muuta kuin vilkku päälle, ja takana oleva auto teki minulle tilaa. En osaa kuvitellakaan vastaavaa käytöstä Suomen liikenteessä!

A piece of traffic jam! Missä traktorit?

Seuraavaksi pitäisi hankkia puhelimeen sim-kortti ja matkalippu julkista liikennettä varten. Aivan talon vierestä kulkee bussireitti, ja 20 km matkan Perthin keskustaan pitäisi sujua helposti. Sitten päästäänkin laajentamaan reviiriä vielä lisää!

Talon kattoterassilla ihailemassa auringon laskemista Intian valtamereen

First days in the new life

Isäntäperheen talo oli/on tosiaan remontissa, joten ensimmäiset päivät kengurusaarella ovat olleet hieman normaalista poikkevat. Lisäksi saapumiseni ajoittui viikonloppuun, joten sain hyvin aikaa tutustua uusiin perheenjäseniin!

Yllätyksekseni täällä ei olekaan niin lämmin kuin kuvittelin. Päivät ovat hyvin tuulisia ja taivasta peittää lähes taukoamatta pilvikerros. Mukaani pakkasin lähinnä kesävaatteita, eikä laukusta löytynyt yhtä ainoaa hupparia, vaikka kuinka yritin etsiä. Myös sadepisaroita tipahtelee taivaalta melko tiuhaan, mikä kävi hyvin selväksi perjantai-iltana, kun vietimme yön perheen veneessä (remontin vuoksi). Olimme kävelemässä laiturilla, kun yhtäkkiä pilvet vain sylkivät kaiken veden niskaamme, vaikka kuinka koitimme juosta suojaan. Yö olikin hieman myrskyinen, mutta aaltojen keinutukseen oli hyvä nukahtaa.

Tärkeinpänä tehtävänäni au pairina on lapsien kuljetus kouluun. En ollut kovin huolissani ajamisesta vasemmanpuoleisessa liikenteessä, mutta kun kuulin ajoneuvon olevan perheen isän arvokas maasturi, aloin hieman hermostua ja näinkin painajaisen auton ruttaamisesta. Lauantaina minut kuitenkin istutettiin rattiin, ja ajo sujui yllättävän hyvin! Vaikka ajoin vasemmanpuoleisessa liikenteessä ensimmäistä kertaa automaattivaihteisella autolla en tuntenut oloani edes niin epävarmaksi. Lisäksi ratti on tietenkin oikealla  puolella, ja lasinpyyhkijät ja vilkut käynnistyvät päinvastaisilla käsillä kuin Suomessa.

Perheen 6v poika järjesti söpön taidenäyttelyn, jonne onnekseni sain "ticitin". "Art galure this whay"

Lauantaista huippupäivän teki se, että näin ensimmäiset kengurut! Ajelimme puistojen reunoja perheen isän kanssa vain nähdäksemme edes vilauksen pomppivasta kaunokaisesta, kunnes eräällä hautausmaalla niitä loikoili kymmeniä! En voinut muuta kuin nauraa - nyt viimeistään tajusin oikeasti olevani Australiassa! Niiden olemusta on vaikea kuvailla - pomppiminen näyttää ihan mahdottoman huvittavalta! Kenguruista varoitetaan maanteillä kuten Suomessa hirvistä ja niistä on paljon harmia mm. maatiloilla, sillä ne käyttävät ravinnokseen viljasatoa.

Yritin saada tämän pomppimaan videota varten, mutta se alkoikin vaikuttaa uhkaavalta, ja huomasin pienet käpälät, jotka pilkistivät vatsapussista!

Sunnuntaina Australiassa vietettiin isäinpäivää, jota mainostettiin kaupoissa todella näkyvästi - mielestäni paljon enemmän kuin Suomessa. Menimme illalliselle perheen isän sisarusten ja vanhempien kanssa aasialaiseen mereneläväravintolaan. En ole ikinä käynyt niin hienossa ruokapaikassa, mutta onneksi mukana oli myös lapsia keventämässä tunnelmaa. 15 hengen seurueemme istui pyöreässä pöydässä, jonka keskellä oli suuri pyörivä tarjotin, jolta jokainen sai vuorollaan ottaa haluamaansa ruokaa. Tarjolla oli mm. simpukoita ja katkarapuja, ja vierustoverini katsoivat innoissaan ilmeitäni kun maistoin mustekalaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Ilta oli kaikin puolin onnistunut, ja koko perhe vaikuttaa todella ystävälliseltä ja rennolta.

Lähdössä esittäytymään sukulaisille :S

Jälkkäriksi friteerattua vaniljajätskiä, nam!

Ensimmäisten päivien perusteella olen enemmän kuin iloinen, että päätin lähteä tänne viettämään välivuotta. Lähes kaikki tuntuu erilaiselta kotimaahan verrattuna, ja kyllä, vesi lavuaarissa tosiaankin pyörii toiseen suuntaan!

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa paljon on tavaraa...

Matka Perthiin starttasi tosiaan jo melkein viikko sitten autoilulla Helsinkiin. Lento Amsterdamiin lähti kahdeksan maissa keskiviikkoaamuna ja lentokentällä piti sanoa good byet vielä äitille ja iskälle. Helsinki-Vantaalla olo oli melko haikea johtuen osittain myös hirveästä väsymyksestä.

Lentokoneessa tuli kuitenkin jo parempi olo, kun tajusin, että tässä sitä oikeasti mennään, eikä mitään kotiin unohtunutta voinut enää palata hakemaan. Lisäksi rakastan nousuja ja laskuja, ja olikin huippua päästä jälleen leijailemaan pilvien päälle.

35 tunnin kaverit

Amsterdamista sain onneksi matkaseuraa lähes 12 tunnin lennolle Hong Kongiin, sillä viereeni sattui istumaan hyvää englantia puhuva hollantilaispoika, joka oli menossa Hong Kongiin vaihtoon neljäksi kuukaudeksi. Kumpikaan ei ollut täysin varma, olisiko määränpäässä kukaan odottamassa kentällä ja kumpikin joutuisi olemaan hieman pidemmän ajan erossa kotimaasta. Minulla oli myös hyvin aikaa tutustua edessä olevan viihdekeskuksen tarjontaan, ja katsoinkin pari elokuvaa ja kuuntelin musiikkia, sillä nukkumatti ei oikeastaan poikennut vierailulle.

Hong Kongin aivan ihanalla kentällä sain nukuttua 3x tunnin pätkiä. Jouduin odottelemaan lentokonetta yli kahdeksan tuntia, joten kerkesin hyvin etsimään oikean portin ja tutustumaan myös hongkongilaisiin matkamuistoihin. Viimeisellä lento-osuudella en voinut olla myhäilemättä itsekseni - naureskelin, että eipä näy enää Suomea kartassa, joka näytti etenemistämme.

Viimeinkin portilla luki Perth

Can't believe I'm really going there!

Perthin kentällä sain naurut passintarkastuksessa, sillä passikuvani on tosiaan 10 vuotta vanha. "You look a bit different. It shouldn't be funny, but actually it is." Lisäksi viranomaiset Australiassa ovat hyvin tarkkoja siitä, mitä maahan tuodaan. Lentokoneessa piti täyttää kaavake, johon merkattiin eri tavaroita, joita matkalaukku sisälsi. Jouduin tarkastukseen, sillä mukanani oli kenkiä ja koska olin ollut metsässä/maatilalla viimeisten 30 päivän aikana. Sainpa kuitenkin pitää lenkkarini, enkä joutunut desinfiointisuihkun alle, hyvä niin!

Sateisella kentällä oli kuin olikin vastassa tullimiesten lisäksi isäntäperheeni vanhemmat. Koska heidän talonsa oli remontissa, ensimmäinen yö vietettiin isän vanhempien luona. Nukuin samassa huoneessa perheen tytön kanssa, ja jälkeenpäin kuulinkin, kuinka hän oli salaa tarkkaillut nukkumistani, sillä oli niin innoissaan uudesta "isosiskostaan".

Matka kesti kaiken kaikkiaan noin 35 tuntia ja siitä alle 7 tuntia oli ns. koiranunta. Siihen päälle vielä aikaeroväsymys, ja voitte kuvitella, että seuraavat pari päivää kuluivat kuin sumussa!