Matkustan ympäri maailmaa, laukussa paljon on tavaraa...

Matka Perthiin starttasi tosiaan jo melkein viikko sitten autoilulla Helsinkiin. Lento Amsterdamiin lähti kahdeksan maissa keskiviikkoaamuna ja lentokentällä piti sanoa good byet vielä äitille ja iskälle. Helsinki-Vantaalla olo oli melko haikea johtuen osittain myös hirveästä väsymyksestä.

Lentokoneessa tuli kuitenkin jo parempi olo, kun tajusin, että tässä sitä oikeasti mennään, eikä mitään kotiin unohtunutta voinut enää palata hakemaan. Lisäksi rakastan nousuja ja laskuja, ja olikin huippua päästä jälleen leijailemaan pilvien päälle.

35 tunnin kaverit

Amsterdamista sain onneksi matkaseuraa lähes 12 tunnin lennolle Hong Kongiin, sillä viereeni sattui istumaan hyvää englantia puhuva hollantilaispoika, joka oli menossa Hong Kongiin vaihtoon neljäksi kuukaudeksi. Kumpikaan ei ollut täysin varma, olisiko määränpäässä kukaan odottamassa kentällä ja kumpikin joutuisi olemaan hieman pidemmän ajan erossa kotimaasta. Minulla oli myös hyvin aikaa tutustua edessä olevan viihdekeskuksen tarjontaan, ja katsoinkin pari elokuvaa ja kuuntelin musiikkia, sillä nukkumatti ei oikeastaan poikennut vierailulle.

Hong Kongin aivan ihanalla kentällä sain nukuttua 3x tunnin pätkiä. Jouduin odottelemaan lentokonetta yli kahdeksan tuntia, joten kerkesin hyvin etsimään oikean portin ja tutustumaan myös hongkongilaisiin matkamuistoihin. Viimeisellä lento-osuudella en voinut olla myhäilemättä itsekseni - naureskelin, että eipä näy enää Suomea kartassa, joka näytti etenemistämme.

Viimeinkin portilla luki Perth

Can't believe I'm really going there!

Perthin kentällä sain naurut passintarkastuksessa, sillä passikuvani on tosiaan 10 vuotta vanha. "You look a bit different. It shouldn't be funny, but actually it is." Lisäksi viranomaiset Australiassa ovat hyvin tarkkoja siitä, mitä maahan tuodaan. Lentokoneessa piti täyttää kaavake, johon merkattiin eri tavaroita, joita matkalaukku sisälsi. Jouduin tarkastukseen, sillä mukanani oli kenkiä ja koska olin ollut metsässä/maatilalla viimeisten 30 päivän aikana. Sainpa kuitenkin pitää lenkkarini, enkä joutunut desinfiointisuihkun alle, hyvä niin!

Sateisella kentällä oli kuin olikin vastassa tullimiesten lisäksi isäntäperheeni vanhemmat. Koska heidän talonsa oli remontissa, ensimmäinen yö vietettiin isän vanhempien luona. Nukuin samassa huoneessa perheen tytön kanssa, ja jälkeenpäin kuulinkin, kuinka hän oli salaa tarkkaillut nukkumistani, sillä oli niin innoissaan uudesta "isosiskostaan".

Matka kesti kaiken kaikkiaan noin 35 tuntia ja siitä alle 7 tuntia oli ns. koiranunta. Siihen päälle vielä aikaeroväsymys, ja voitte kuvitella, että seuraavat pari päivää kuluivat kuin sumussa!