Reviirin laajennusta

Tämän viikon päivät olen kuluttanut tutustumalla tässä lähellä oleviin paikkoihin. Lähin ruokakauppa sijaitsee vajaan kolmen kilometrin päässä, ja päätin tehdä juoksulenkin sinne ostaakseni banaaneja vaatekomeroon varamurkinaksi. Tämä siksi, että perheelle tulee kerran viikossa hedelmä-/vihanneskuljetus, ja tuo laatikko sisälsi kokonaista viisi banaania! Suomessa syön yksin helpostikin yli kymmenen banaania viikossa, joten ajattelin antaa perheen lasten nauttia laatikon tarjoamat apinaeväät.

Kaukana ollaan!

Jalkakäytävät ovat täällä varsin hyväkuntoisia, ja eilen pääsin testailemaan niitä hirmukätevällä maastopyörällä! Pyöräilin viereiseen kaupunginosaan nimeltään Joondalup, jonne matkaa oli noin 15 km. Tiesin, että siellä olisi järvi (kiitos Google Maps), jonka rannalla ajattelin pitää tauon. En kuitenkaan meinannut löytää koko lammikkoa, ja huomasinkin olevani keskellä asuinkorttelia ja olin varma, etten osaa pois. Minulla ei ollut minkäänlaista karttaa, eikä puhelimessa dataa, jotta olisin voinut käyttää Internettiä. Piilevillä suunnistajan taidoillani osasin kuin osasinkin kuitenkin takaisin kotiin! Pyöräily täällä vie huomattavasti enemmän aikaa, sillä liikenneympyröitä ja -valoja on niin paljon. Onneksi autoilijat antoivat kuitenkin kaksipyöräisen kuljettajalle kiltisti tietä, mikä joudutti matkaa edes hiukan.

Lake Joondalup ja tummanpuhuva turisti

Ympärillä pensaikkoa, jossa varoitettiin olevan käärmeitä

Keli on muuttunut paremmaksi, ja auringon paistaessa fiilis on hyvin kesäinen. Olen käynyt jo pari kertaa satamassa, jossa perheen venettä pidetään säilytyksessä. Siellä on runsaasti erilaisia kauppoja, ravintoloita ja kahviloita sekä enemmän kuin mahtavia jätskibaareja! Kävellen rannalle kestää vaivaiset kymmenen minuuttia, ja kävinkin tänään maistelemassa italialaista gelato-jäätelöä, joka on ehkä parasta, mitä maailmasta saa (heti suklaa Ainon jälkeen). Tässä linkki sataman nettisivuille: http://www.hillarysboatharbour.com.au/

Hillarys Boat Harbour

Eilen käytimme perheen koiria läheisellä koirarannalla. Pääsin ensimmäistä kertaa kosketuksiin meriveden kanssa, kun aalto tuli ja kasteli kangastossuni läpimäräksi seisottuani ehkä minuutin hiekalla. Hiekka täällä on todella hienoa ja pehmeää - saa hyvän treenin pohkeille, jos jaksaa tarpoa rantaviivaa pitkin. Hyppelimme kuvassa näkyvien kivien päällä, jotka suolavesi oli muovannut hyvin reikäisiksi. Pelkäsinkin jonkin kobran odottelevan onkalossa hetkeään iskeä hampaansa suomalaislihaan. Vesi oli vielä kylmää, mutta tuntui kuitenkin lämpimämmältä kuin jokivesi reilu viikko sitten.

Pääsisipä jo harjoittelemaan surffausta!

Autolla ajo muuttuu koko ajan sujuvammaksi, joskin extratarkkana saa olla koko ajan. Perhe kustansi minulle pari ajotuntia, joista viimeinen oli tänään. Olen todella iloinen noista tunneista, sillä niistä oli varmasti hyötyä myös Suomessa ajamista ajatellen - mäkilähtöä ja parkkeeraamista ei kai voi liikaa harjoitella. Autoilijat ovat täällä vaikuttavat olevan todella ystävällisiä. Eilen nimittäin vein tyttöä kouluun ensimmäistä kertaa yksin, ja liikennevaloissa huomasin olevani väärällä kaistalla. Ei muuta kuin vilkku päälle, ja takana oleva auto teki minulle tilaa. En osaa kuvitellakaan vastaavaa käytöstä Suomen liikenteessä!

A piece of traffic jam! Missä traktorit?

Seuraavaksi pitäisi hankkia puhelimeen sim-kortti ja matkalippu julkista liikennettä varten. Aivan talon vierestä kulkee bussireitti, ja 20 km matkan Perthin keskustaan pitäisi sujua helposti. Sitten päästäänkin laajentamaan reviiriä vielä lisää!

Talon kattoterassilla ihailemassa auringon laskemista Intian valtamereen